Hae tästä blogista

torstai 25. kesäkuuta 2026

Juri Nummelin: Pulpografia 2: amerikkalaisia kioskidekkareita suomeksi 1960-1990-luvuilla


Nick Carter, Mack Bolan, Voittaja, Commando, Traveler, Ritari Ässä... Uudessa kirjassaan halvan käyttökirjallisuuden tuntija Juri Nummelin esittelee kioskikirjasarjoja, joita löytää enää divarien alimmilta hyllyiltä. Näistä nimettömistä senttareista et löydä mistään muualta näin paljon tietoa!

Pulpografia 2 on suoraa jatkoa Nummelinin esikoisteokselle Pulpografia (Suomen dekkariseura 2000), jossa hän esitteli aiemman sukupolven kovaksikeitettyjä ja noir-dekkareita. Nyt käsittelyssä ovat yksinäiset kostajat, voittamattomat vakoojat, kansainvälisillä areenoilla toimivat palkkasoturijoukot ja muut myöhempien aikojen sankarit. Mukana on lisäksi Samuel Fullerin ja Seymour Shubinin kaltaisia laatukirjailijoita, jotka olivat jääneet pois aiemmasta teoksesta. Samaan kirjasarjaan kuuluvat myös Nummelinin aiemmat teokset Kuudestilaukeavat, Viidestilaukeavat, Pulpografia Britannica ja Pulpografia Erotica.

Pehmeäkantinen, 260 s. ISBN 9789527469163. Kansi: Ville Manninen. BoD:n verkkokaupassa 24,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte esipuheesta: 

Itseäni vanhemmat dekkariharrastajat ovat nimittäin pääsääntöisesti olleet kiinnostuneempia klassisesta kovaksikeitetystä ja noir-dekkarista, jossa pääosassa saattaa olla epäonninen pikkurikollinen, kun taas itseäni nuorempia harrastajia kiinnostaa 1970- ja 1980-luvuilla villinnyt, niin sanottu men’s adventure -lajityyppi. Siinä kuvataan usein yksinäisen kostajan tai ammattimaisesti toimivan palkkasoturijoukon toimia joko neuvostoliittolaisia tai kiinalaisia tai arabiterroristeja vastaan. Osa näistä kirjoista voi olla hyvää toimintaviihdettä, osa on löysästi kirjoitettua roskaa, jossa toimintaa on yllättävän vähän. Joka tapauksessa aiemman sukupolven pokkarifanituksen kohteiden, vaikkapa Gil Brewerin tai Day Keenen, tilalle ovat nousseet Jerry Ahern ja Len Levinson, jotka kirjoittivat kovatahtisia sota- ja toimintakirjoja, eivät pienen ihmisen tuskasta nousevia piinaavia trillereitä. Toki jälkimmäistä lajityyppiä käsitellään tässäkin hakuteoksessa. (Lisäksi kiinnostusta on ollut aiempaa enemmän 1950- ja 1960-lukujen seksipokkareihin, niin sanottuun sleazeen, mutta kaiken tarvitsemasi tiedon siitä saat kirjastani Pulpografia Erotica.)

Itse en ole ollut kovin kiinnostunut men’s adventure -tyypin kirjoista, minkä varmasti huomaa usein melko kriittisestä alkuperäisestä Pulpografiasta. Lajin kirjoissa on kuitenkin tasoeroja, jotka liittyvät eri kirjailijoiden omiin tyyleihin tai kiinnostuksen kohteisiin. On eri asia lukea Robert Vardemanin kuin Jack Canonin kirjoittamaa Nick Carteria.

Kirja heijastelee aikojen muutosta muutenkin. Pulpografiaa vuosituhannen vaihteessa tehdessäni käytössäni oli lähinnä painettuja, usein aika obskuureja lähteitä, nykyään suurin osa tiedosta löytyy netistä, osa jopa Wikipediasta, kuten listaus Nick Carterien kirjoittajista. Sosiaalisen median merkitystäkään ei voi ylikorostaa, kun monilla sivuilla ja harrastajien ryhmissä jaetaan tietoja tai näkemyksiä, joita ei muualta löydä. Samoin kirjailijat saattavat itse olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa, minkä voi jollain tapaa nähdä jatkeena heidän aiemmalle työlleen.

Jännittävää on ollut myös huomata, miten uudenlaiset julkaisutavat (nopea skannaus, tekstinlukuohjelmat, sähkökirjat ja tarvepainatteet) ovat tuoneet aiemmin vaikeasti saatavilla olevat kirjat lähes kaikkien hankittavissa. Hard Case Crime, Stark House Press ja muutamat muut ovat julkaisseet uusintoina paljon 1940–1970-lukujen noir-dekkareita, ja Bold Venture Press, Brash Books, Cutting Edge Books, Piccadilly Publishing ja vastaavat ovat julkaisseet uusintapainoksina 1970- ja 1980-lukujen men’s adventure -kirjoja. Len Levinsonin pokkarituotanto on melkein kokonaan saatavilla, mikä on oireellista, koska alkuperäistä Pulpografiaa tehdessäni en ollut Levinsonista kuullutkaan. Osa veteraanikirjailijoista taas julkaisee itse omia uusia kirjojaan tai vanhoja kirjojaan sähkökirjoina tai tarvepainatteina.

Uusintapainoksia ilmestyy joka tapauksessa niin paljon, että olen usein joutunut tätä teosta tehdessäni päivittämään tietoja, kun harvinaisten kirjojen uusintapainoksista ilmestyykin arvosteluja, joissa niitä kuvataan tarkoin. Uudelleenjulkaisukulttuuri on erittäin kannatettavaa, mutta myös turhauttavaa, kun kenelläkään ei voi olla aikaa lukea kaikkia kiinnostavia harvinaisuuksia.