Kari Glödstaf: Harold Lloydin elämä ja elokuvat

 

Useimmat elokuvaharrastajat tuntevat kellon viisareissa roikkuvan Harold Lloydin, mutta kuinka moni tietää hänen maailmankuulun hahmonsa syntyvaiheet? Jos Lloydin mykkäelokuvat ovat jääneet elämään aikakautensa suurina komediaklassikoina, millaisina hänen äänielokuvansa näyttäytyvät tämän päivän katsojille? Aikoinaan jopa kaikkein suurimpana elokuvakoomikkona pidetyn Lloydin suosio on päässyt hiipumaan niin, että hän on pudonnut tunnettuudessa kollegoidensa Charles Chaplinin ja Buster Keatonin varjoon.

Kari Glödstafin Harold Lloydin elämä ja elokuvat (Helmivyö) on ensimmäinen suomalainen mestarikoomikon perintöä kattavasti valottava teos, jonka tavoitteena on palauttaa Lloyd takaisin parrasvaloihin.

Kari Glödstaf (s. 1974) on lappeenrantalainen mykkäelokuvaharrastaja ja tietokirjailija. Hän toimii Forssan Mykkäelokuvafestivaalien taiteellisena johtajana ja on ylläpitänyt mykkäelokuviin erikoistunutta sivustoa vuodesta 2005 lähtien. Harold Lloydin elämä ja elokuvat on hänen neljäs teoksensa.

Pehmeäkantinen, 200 s. ISBN 9789527469071. Kannen kuva: Sini Vilhunen, kannen layout: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 

Tekstinäyte: 

3. VISIITTI KEYSTONEN TÄHTITEHTAALLE

Mack Sennettin vuonna 1912 perustama Keystone oli amerikkalaisen komediaelokuvan todellinen tähtitehdas, jonka riveissä esiintyi suurin osa aikakauden mestarikoomikoista. Niinpä ei ollut yllätys, että Harold päätti kokeilla taitojaan kaikkein parhaiden rinnalla. Historioitsijoille tuntuu tuottaneen päänvaivaa paitsi hänen tekemiensä elokuvien nimet ja tuotantotiedot, myös aika, jonka Harold lopulta vietti Keystonella: arviot vaihtelevat parista kuukaudesta lähes puoleen vuoteen. Tällä kertaa uskon loistavan historioitsijan Brent E. Walkerin tietoja, joiden mukaan Lloyd vietti yhtiössä vain kaksi kuukautta huhtikuusta kesäkuuhun 1915.

LOVE, LOOT AND CRASH (1915)

Olemattomilla ruoanlaittotaidoilla varustettu pankkiiri palkkaa kotiinsa naisen vaatteisiin pukeutuneen roiston ja samaan aikaan isänsä käskyjä uhmaava tytär on aikeissa karata poikaystävänsä kanssa mennäkseen naimisiin. Roisto ja tytär sekoittuvat, poliisit saapuvat paikalle ja takaa-ajon päätteeksi lähestulkoon kaikki päätyvät mereen pulikoimaan. Lloydin ensimmäinen Keystone-rooli on vaatimaton, kolmen otoksen ja noin kolmen sekunnin mittainen vilahdus vihanneskärryjen omistajana.

Ohjaus: Frank C. Griffin. Näyttelijät: Josef Swickard (pankkiiri), Dora Rodgers (hänen tyttärensä), Charles Parrott (tämän poikaystävä Harold), Fritz Schade (naisen vaatteisiin pukeutunut roisto), Bill Hauber (hänen kumppaninsa), Harold Lloyd (vihanneskärryjen omistaja).

Ensi-ilta: 24.4.1915 / ---

THEIR SOCIAL SPLASH (1915)

Harold kutsutaan vihkimään nuori pari, jonka häävalssi muuttuu kuitenkin mätkimiseksi, potkimiseksi ja takaa-ajoksi tornitalon katolla. Annette D’Agostino Lloydin mukaan Haroldin pastorin rooli oli hänen Keystone-uransa toiseksi lyhyin, ainoastaan seitsemän sekunnin mittainen. Juuri muuta muistettavaa tässä valitettavan tavanomaisessa rymistelyssä ei olekaan – ellei sitten halua ajatella, että tällä elokuvalla oli merkitystä Haroldin korkean paikan komedioihin. 

Ohjaus: Arvid E. Gillstrom (tai F. Richard Jones, lähteestä riippuen).

Näyttelijät: George ”Slim” Summerville (sulhanen), Dixie Chene (morsian), Frank Hayes (hänen isänsä), Charlie Murray, Polly Moran (häiriköt), Harold Lloyd (pastori).

Ensi-ilta: 26.4.1915 / ---

MISS FATTY’S SEASIDE LOVERS (1915)

Harold ystävineen yrittää tehdä vaikutuksen Roscoe Arbucklen esittämään rahamiehen tyttäreen, mutta huonolla menestyksellä. Yksinkertaisista aineksista syntyneen hauskanpidon tähti on Arbuckle, eikä muilla ole siihen mitään sanomista. Harold saa tällä kertaa riittävästi esilläoloaikaa, mutta ei aikaiseksi mitään unohtumatonta.

Ohjaus: Roscoe Arbuckle.

Näyttelijät: Walter Reed (Finnegan, koipallomagnaatti), Roscoe ”Fatty” Arbuckle (hänen tyttärensä), Billie Bennett (rouva Finnegan), Harold Lloyd, Edgar Kennedy, Joe Bordeaux (onnenonkijoita).

Ensi-ilta: 15.5.1915 / ---

COURT HOUSE CROOKS (1915)

Haroldin valkokangasaika kasvoi Keystonella nopeasti: kolmen sekunnin pikapyrähdys ensimmäisessä elokuvassa oli poikinut neljänteen tultaessa keskeisen sivuosan kolmiodraamassa, jonka päähenkilöinä olivat tuomari, hänen kevytkenkäinen vaimonsa sekä tätä lempivä syyttäjä. Mitään kovin kaksista Harold ei vieläkään onnistu luomaan ja on tyyliltäänkin vähän vieras innokkaasti elehtivän Ford Sterlingin rinnalla, mutta kenties tästä olisi voinut lähteä luomaan jotain, ellei Hal Roach olisi pian kutsunut ystäväänsä takaisin alaisuuteensa.

Ohjaus: Ford Sterling (Charles Parrottilla ei tiettävästi ollut ohjaustyöhön osuutta, vaikka niin kerrotaankin).

Näyttelijät: Ford Sterling (syyttäjä), Charles Arling (tuomari Grey), Minta Durfee (hänen vaimonsa), Harold Lloyd (työtön nuorukainen), Billie Bennett (hänen äitinsä), Baby Doris Baker (hänen pikkusiskonsa).

Ensi-ilta: 5.7.1915 / ---

Kari Glödstaf: 1000 mykkäelokuvaa. Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta

Mykän elokuvan aikakausi kesti noin neljäkymmentä vuotta, sen jälkeen niitä on tehty vain satunnaisesti. Kulta-aikana valmistuneista kymmenistä tuhansista nimikkeistä vain ani harva on säilynyt ja yleisesti arvioidaankin, että jopa 80 prosenttia kaikista tehdyistä mykkäelokuvista on tuhoutunut tai kateissa. Säilyneet ovat sirpaleina ympäri maailmaa: ei ole tavatonta, että saksalainen elokuva löytyy Suomesta, amerikkalainen Venäjältä, italialainen Australiasta tai ranskalainen Norjasta.

1000 mykkäelokuvaa tarjoilee laajan katsauksen aivan ensimmäisistä lyhytelokuvista 2000-luvun viimeisimpiin tuotantoihin. Keskiössä ovat pitkät näytelmäelokuvat, merkittävimpiä lyhytelokuvia unohtamatta. Lähde mukaan kolme eri vuosisataa kattavalle seikkailulle!

Teoksesta sanottua: "Kotimaisen elokuvakirjallisuuden tila on ollut viime vuosina sen verran kalpea ja katatoninen, että saadessaan käteensä elokuvataiteen varhaisimpiin vuosikymmeniin erikoistuneen Kari Glödstafin uuden järeän mykkäelokuvaa käsittelevän hakuteoksen joutuu melkein nipistämään itseään. Tuhat, pääosin pitkää elokuvaa nimien mukaan aakkostettuna sisältävä opus toimii dramaturgisesti hyvin myös kannesta kanteen luettuna (...) [Glödstaf] luo kirjaansa myös kriittisen kaanonin eikä epäröi kertoa huterampien ja tylsempien töiden kohdalla totuutta. (...) Glödstaf kirjoittaa innoittuneesti ja asiantuntevasti ja suoritus on työmäärältään siinä määrin huomattava, että Chaplinin kuuluisan knallin voi kohottaa kiitokseksi päästä." (Lauri Timonen, Filmihullu 2018)

Kari Glödstaf (s. 1974) on lappeenrantalainen tietokirjailija ja mykkäelokuvaentusiasti, joka haalii kokoelmiinsa lähes kaikkea aiheeseen liittyvää. Hän ylläpitää Mykkäelokuvasivustoa, tekee tiivistä yhteistyötä Forssan Kansainvälisten Mykkäelokuvafestivaalien kanssa ja on hiljattain avustanut KAVI:a kotimaisten mykkäelokuvien rekonstruoimisessa. 1000 mykkäelokuvaa: sirpaleita elokuvan kulta-ajalta on hänen kolmas teoksensa.

Pehmeäkantinen, 444 s. ISBN 978-952-7211-23-6. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 30 € (plus postikulut), Booky.fissa 26,70 € (ei postikuluja), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 34,95 € (plus postikulut), Adlibriksen  verkkokaupassa 27,70 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte: 

AARNE-HERRAN RAHAT
Herr Arnes pengar. En vinterballad i 5 akter

Mauritz Stillerin pääteoksena pidetty Aarne-herran rahat on Selma Lagerlöfin novelliin perustuva balladi kolmesta skotlantilaisesta palkkasotilaasta. Kustaa Vaasan joukoissa taistelleet sotilaat vangitaan, mutta heidän onnistuu paeta ja pakomatkan aikana he syyllistyvät veritekoon, joka uhkaa viedä heidät hirsipuuhun. Pakomatka Ruotsista Skotlantiin keskeytyy, koska meri on jäässä, joten murhamiesten ei auta kuin odottaa kevättä ja toivoa, ettei heidän tekemänsä rikos selviä siihen mennessä.
Suurella rahalla ja vaivalla luotu elokuva lukeutuu mykän kauden suuriin mestariteoksiin. Julius Jaenzonin kuvaus on loisteliasta ja lähestulkoon jokainen kuva kuin maalaus: harvoin on talvimaisemia käytetty yhtä hyvin hyödyksi kuin tässä elokuvassa. Tuotantopuoli on toteutettu huolellisesti aina pienintä yksityiskohtaa myöten. Tarinan jännite pysyy vahvana loppuun asti ja elokuva huipentuu tavalla, jota ei hevin unohda. Lopun hautajaissaattue on todennäköisesti vaikuttanut sekä Fritz Langin Niebelungein lauluun (1924) että Sergein Eisensteinin Iivana Julmaan (1944). Gustaf Molander ohjasi aiheesta uusintaversion vuonna 1954.
1919 RUOTSI
Tuotanto: Svenska Biografteatern. Tuottaja: Charles Magnusson. Ohjaus: Mauritz Stiller. Käsikirjoitus: Gustaf Molander, Mauritz Stiller (Selma Lagerlöfin novellista). Kuvaus: J. Julius (Julius Jaenzon). Lavastus: Harry Dahlström, Alexander Bako. Puvustus: Axel Esbensen.
Näyttelijät: Mary Johnson (Elsalill), Richard Lund (Sir Archie), Erik Stocklassa (Sir Philip), Bror Berger (Sir Donald), Wanda Rothgardt (Berghild), Hjalmar Selander (Aarne-herra), Concordia Selander (Aarnen vaimo).
Ensi-ilta: 28.9.1919 / 3.12.1919

AATAMIN PUVUSSA JA VÄHÄN EEVANKIN

1930-luvulle tultaessa äänielokuvan lopullinen läpimurto myös Suomessa oli vain ajan kysymys. Ensimmäiset äänielokuvat saapuivat Helsinkiin syksyllä 1929, mutta omia tuotantoja jouduttiin odottamaan vielä reilun vuoden ajan. Ensimmäisenä tilanteeseen reagoi Suomi-Filmi, joka päätti kesken jälkituotantovaiheen muokata Agapetuksen romaaniin pohjautuvasta komediasta Aatamin puvussa ja vähän Eevankin ääniversion. Jos oikein tarkkoja ollaan, musiikin lisäksi elokuvassa kuullaan muutama laulu ja äänitehoste. Tämä kuitenkin riitti aikalaisyleisölle, sillä elokuva oli valmistusvuotensa suuria menestyksiä. Aihe on sittemmin filmattu vielä kolmesti (1940, 1959, 1971).
Maaseudulle sijoittuva seikkailuhupailu oli näyttelijänä paremmin muistetun Jaakko Korhosen esikoisohjaus. Osaavan työryhmän avustuksella Korhonen onkin onnistunut siirtämään vauhdikkaan tarinan valkokankaalle varsin mallikkaasti. Vuoropuhelu on erityisen onnistunutta, ja vaikka välitekstit kieltämättä laskevatkin tehoa, Korhosella on taito rytmittää puhejaksot muun toiminnan joukkoon ilman, että kokonaisuus kärsisi. Miespääosakaksikko on mainio, mutta muut näyttelijät jäävät harmillisen kasvottomiksi. Elokuva jäi Carl von Haartmanin Kajastuksessa (1930) debyyttinsä tehneen Elsa Segerbergin toiseksi ja samalla viimeiseksi elokuvarooliksi, sillä hän kuoli kolme vuotta myöhemmin tuberkuloosiin.
1931 SUOMI
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Erkki Karu. Ohjaus: Jaakko Korhonen. Käsikirjoitus: Jaakko Korhonen (Agapetuksen romaanista). Kuvaus: Eino Kari. Lavastus: Carl Fager. Maskeeraus: Hannes Kuokkanen.
Näyttelijät: Joel Rinne (Himanen), Elsa Segerberg (Alli, nimismiehen tytär), Yrjö Tuominen (luutnantti Paavo Kehkonen), Kaarlo Saarnio (asemapäällikkö Viirimäki), Uuno Montonen (Kalle Vikström, vankikarkuri), Heikki Välisalmi (nimismies).
Ensi-ilta: 2.2.1931

AAVIKON KULKURI
Tumbleweeds

William S. Hart esittää viimeisessä elokuvassaan ikääntynyttä karjatilan työnjohtajaa, joka kieltäytyy hyväksymästä hallituksen kaavailemia maanomistusuudistuksia. Hänen mielensä muuttuu, kun hän tapaa kauniin Mollyn, jonka kanssa haluaa asettua aloilleen. Elokuva on tyylikäs lopetus vanhalle lännenmiehelle, jota Peter von Bagh kuvaa ”sankariksi, kuin maan päälle astuneeksi Kristukseksi, jonka sanomisissakin oli usein raamatunlauseiden sävyä”. Aavikon kulkurista on lyhyt jakso Martin Scorsesen Georges Méliès -tribuutissa Hugo (2011).
1925 YHDYSVALLAT
Tuotanto: William S. Hart Productions. Tuottaja: William S. Hart. Ohjaus: King Baggott. Käsikirjoitus: C. Gardner Sullivan (Hal G. Evartsin tarinasta). Kuvaus: Joseph H. August.
Näyttelijät: William S. Hart (Don Carver), Barbara Bedford (Molly Lassiter), Lucien Littlefield (Kentucky Rose), J. Gordon Russell (Noll Lassiter), Richard R. Niell (Bill Freel), Jack Murphy (Bart Lassiter), James Gordon (Joe Hinman).
Ensi-ilta: 20.12.1925 / 12.9.1927

Kustantamo Helmivyön syksyn 2018 kirjat

Media, tässä tapauksessa Keskisuomalainen, on julkaissut syksyn kirjojen kattavan luettelon. Helmivyön kirjat siitä kuitenkin puuttuvat, siitä yksinkertaisesta syystä, että kustantamon listaa ensi syksyn kirjoista ei ole vielä tehty. Mutta tässä se nyt on, ehkä tieto näistä ehättää jonkin toisen lehden luetteloon. Osa tässä olevista kirjoista piti ilmestyä jo viime keväänä, mutta eivätpä vain ehtineet.

Tietokirjat: 

Timo Ronkainen: Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista. Ilmestynyt elokuussa. 

Sarjakuvantekijän ja sarjakuvakriitikon monipuolinen kirjoituskokoelma sarjakuvan historian outouksista. 

Kari Glödstaf: 1000 mykkäelokuvaa. Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta. Ilmestyy elokuussa. 

Mittava hakuteos, jossa tunnettu mykkäelokuvien puolestapuhuja esittelee tuhat mykkäelokuvaa. 

Kaunokirjallisuus: 

Teemu Paarlahti: Radan varrella Waterloo. Ilmestyy loka-marraskuussa.

Kirjoituskilpailuissa pärjänneen Paarlahden rikosnovellikokoelma. 

Juri Nummelin: Yksityisetsivä. Ilmestyy syyskuussa. 

Vuoteen 2005 sijoittuva rikosromaani turkulaisesta yksityisetsivästä, joka hääräilee nousevan äärioikeiston riveissä.

Harri István Mäki: Peilipatsas. Ilmestyy lokakuussa. 

Tunnetun kirjailijan mystinen pienoisromaani Prahasta. (Huom! Teos vedetty vuonna 2026 pois myynnistä plagiaatiksi epäiltynä.) 

Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja. Toim. Juri Nummelin. Ilmestyy syyskuussa.

Yksitoista vanhaa novellia, jotka perustuvat Raamattuun, kirjoittajia mm. Kaarlo Bergbom, Hilja Haahti ja Atte Ennala. Mukana kirjan toimittaneen Juri Nummelinin esipuhe ja johdantoessee.