Juri Nummelin: Dark Places and Little Tramps: Writings on noir, hardboiled, sleaze and other genres

Dark Places and Little Tramps collects Juri Nummelin's writings on noir, hardboiled, sleaze and other literary genres of yesteryear. The author has written extensively about genre fiction and popular culture for more than four decades, but this new volume is the first publication of his writings in English. Among many other subjects, it features a lengthy section on neo-noir and writers like Gillian Flynn, Allan Guthrie, Jason Starr and Duane Swierczynski. He also investigates British spy and crime fiction, and includes chapters on western and horror. Nummelin shines new light to many of these areas, such as the largely forgotten topic of sleaze paperbacks.

Juri Nummelin is a Finnish writer and publisher, who has had a life-long crush on hardboiled and noir. His blog, Pulpetti, was for many years a steady source of news and opinions about pulp and paperback fiction and edgy new crime writing. The texts in this volume are culled from the blog, but they have been newly edited and organized by genre. In the book, Nummelin also reminisces about his experiences in attempting get new neo-noir writers published in the Finnish language.

Pehmeäkantinen, 212 s. ISBN 9789527469705. Kansi J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa sekä useissa ulkomaisissa verkkokaupoissa. 

James Reasoner: Texasin tuuli

"1980-luvun parhaita yksityisetsivädekkareita. Tiivis, runollinen tyyli, sympaattisen epätäydellinen päähenkilö." (Tapani Bagge)

Texasilainen yksityisetsivä Cody palkataan yksinkertaiseen hommaan: pitää löytää ja tuoda takaisin kotiin kadonnut teini-ikäinen tyttö. Tapaus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää, ja ruumiita alkaa kasaantua. Kirjassa tulevat tutuksi niin Fort Worthin hyvinvoiva eliitti kuin laitakaupunkien gangsteritkin.

James Reasonerin esikoisromaani Texasin tuuli ilmestyi alun perin vuonna 1980 ja on myöhemmin noussut kulttiteokseksi. Monet pitävät sitä yhtenä kaikkien aikojen parhaista yksityisetsiväromaaneista, jossa juoni, henkilökuvaukset ja paikan tuntu ovat tasapainossa. Teos kuvaa henkilöitään lämmöllä ja piirtää taitavaa kuvaa myös Fort Worthin country & western -kulttuurista.

"Kirjoitustyyli on tiivistunnelmaista, ja lukijan on helppo eläytyä päähenkilön huikean jännittävään elämään" (Elo Lammi, Ruumiin kulttuuri 1/2021). "Juoni ei ole Chandler-tyyliin mutkikasta, henkilöhahmoja on suhteellisen vähän. Mukavia käänteitä kuitenkin on ja ruumiita syntyy. (...) lopun tunnelmoinnit Texasin jatkuvasta tuulesta resonoivat nekin Chandlerin Santa Ana -fiilistelyihin." (Ari Juntunen, Arde arvioi -blogi 15.1.2021)

James Reasoner (s. 1953) on texasilainen kirjailija, joka on yli 40-vuotisella urallaan kirjoittanut parisataa kioskipokkaria. Reasonerin erikoisalaa on länkkäri, mutta hän on kirjoittanut myös useita rikoskirjoja, joista Texasin tuuli on kulttimaineessa. Häneltä on aiemmin suomennettu eri lajityyppejä yhdistävä novellikokoelma Paholaisen siivet (Kuoriaiskirjat 2014).

Texasin tuulen on suomentanut amerikkalaisen kovaksikeitetyn dekkarin tuntija Juri Nummelin.

Pehmeäkantinen, 256 s. ISBN 9789527211724. Kansi J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 21,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Juri Nummelin: Epämiellyttäviä päähenkilöitä

Kansi: J.T. Lindroos

Kovaksikeitetty dekkari on amerikkalaisimpia kaikista kirjallisuudenlajeista, jonka viehätys ei ole lakannut vielä 2000-luvullakaan, vaikka kertomakirjallisuus on muutoin hakenut uusia uomia. Uusien hohdokkaiden ja tylyjenkin kirjailijoiden rinnalla vanhat kovaksikeitetyt klassikot tulevat aina uudestaan.

Tietokirjailija ja toimittaja Juri Nummelin on rakastanut kovaksikeitettyä dekkaria siitä asti, kun luki Raymond Chandleria ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Epämiellyttäviin päähenkilöihin on koottu Nummelinin asiaa käsitteleviä artikkeleita, esseitä, arvosteluja ja kirjoittajaesittelyjä vuosien varrelta. Käsitellyiksi tulevat niin uudet kuin vanhatkin alan tekijät, aina Chandlerista ja David Goodista alkaen. Kirjaa täydentävät erilaiset listaukset 2000-luvun parhaista noir-dekkareista ja muusta kutkuttavasta kamasta, joka ei bestseller-listoilla viihdy.

Epämiellyttäviä päähenkilöitä on tärkeä lähdeteos kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

Kirjan sisällysluettelo löytyy täältä.

Pehmeäkantinen, 292 sivua. BoD:n nettikaupassa 18 € plus toimituskulut. Bookyssa 17,60 € ilman postikuluja.

Tekstinäyte artikkelista "Tappaja sisälläni: kirja ja elokuvat":

Jim Thompson (1906–1977) oli amerikkalainen kioskikirjailija, jonka teoksista sanottiin jo kauan sitten, että ne ovat kuin viidenkymmenen sentin Dostojevskiä. Idea kuuluu jotakuinkin näin: Thompson käsittelee samoja asioita kuin tunnetumpi venäläinen kollegansa, mutta hänen kirjansa olivat lyhyempiä ja ne maksoivat kioskeissa ja drugstoreissa 50 senttiä.
Dostojevskillä on Raskolnikov, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa vuokraisäntänsä käytännössä ilman syytä, Thompsonilla on Lou Ford, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa kaksi naista käytännössä ilman syytä. Raskolnikov on köyhä opiskelija, jolla on periaatteessa syytäkin mennä sekaisin, mutta Lou Ford on suosittu nuori mies ja lisäksi pikkukaupungin apulaissheriffi. Hänellä ei ole syytä hulluuteensa. Thompson vie Dostojevskin tematiikan pidemmälle kuin venäläinen kollegansa ikinä uskalsi mennä.
Tappaja sisälläni ilmestyi alun perin vuonna 1952 ja on varmasti vaikutusvaltaisin niin sanottu paperback original eli kioskikirjana ilmestynyt romaani. Sen filmaamista suunnitteli tuoreeltaan Stanley Kubrick, mutta kun elokuva ei löytänyt rahoittajia, Kubrick palkkasi Thompsonin kirjoittamaan dialogia kahteen parhaista elokuvistaan Peli on menetetty ja Kunnian polut. Thompsonin elokuvia on filmattu ehkä enemmän kuin kenenkään muun vastaavan kioskikirjoittajan – eritoten Ranskassa on päästy hyviin tuloksiin (Alain Corneau: Piru perii omansa, 1975; Bertrand Tavernier: Auringonpimennys, 1981), mutta myös Yhdysvalloissa, jossa tosin Sam Peckinpahin Pakotie (1972) oli pehmennetty versio Thompsonin alkuperäisromaanista. 1990-luvulla nähtiin useita päteviä Thompson-elokuvia.