Juri Nummelin: Lisää sotaa, sutinaa ja seikkailuja

Suomalaisen kirjallisuuden historiaa käsitellään yleensä vain vakiintuneiden merkkiteosten kautta, mutta sitä voi lähestyä myös viihdekirjallisuuden avulla. Viihdekirjallisuuden tutkija Juri Nummelin nostaa kirjassaan esille suomalaista kauhua, seksiä, länkkäreitä, jännäreitä, skandaalijournalismia, merirosvojuttuja... Mukana on myös tietokilpailu suomalaisesta viihdekirjallisuudesta. Näistä aiheista Koskimies ja Laitinen vaikenivat!

Lisää sotaa, sutinaa ja seikkailuja on jatkoa Juri Nummelinin aiemmalle artikkelikokoelmalle, joka ilmestyi Avaimen julkaisemana vuonna 2014. Tämänkin kirjan tekstit ovat aiemmin julkaistuja. Osaa teksteistä on täydennetty. Kirja on oleellinen tietoteos sille, joka on kiinnostunut suomalaisen viihdekirjallisuuden historiasta.

Pehmeäkantinen, 176 s. ISBN 978-952-7211-38-0. Kannen suunnittelu J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 20 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 21,70 € (plus postikulut).

Sisällysluettelo

Lukijalle

I Johdanto
Klassikot, kirjallisuudenhistoria, viihdekirjallisuus
(luento WSOY:n kirjallisuussäätiön tilaisuudessa 2017)

II Eri lajityyppejä
Eräkirjallisuuden lyhyt historia
(ilmestynyt teoksessa Outoja jälkiä, Turbator 2011)
Suomalaisen kioskierotiikan lyhyt historia
(julkaistu Rakastelukerholainen!-lehdessä 2015)
Suomalaisen erotiikan vuosikymmeniä
(julkaistu blogissa 2015)
Suomi rakastaa 1–3
(julkaistu teoksessa Erotica, Otava 2008)
Rakastaa
(julkaistu teoksessa Erotica, Otava 2008)
Kääntökirjojen lyhyt historia
(julkaistu Bibliophiloksessa 2013)
Pakinan ja romaanin yhtymäkohtia
(julkaistu KirjaIN-lehdessä 2009)
Suomalaiset naiskirjailijat Villin lännen maisemissa
(julkaistu Lumoojassa 2018)
Suomalainen fantasia ja politiikka
(julkaistu Lumoojassa 2017)
Kalevala maailmalla
(julkaistu Aamulehden Valo-liitteessä 2007)

III Kotimainen kauhu
Vanhan kauhukirjallisuutemme kukoistuskausista
(esipuhe teokseen Hallusinatsioneja, Faros 2012)
Ensimmäinen suomalainen kauhukirja
(esipuhe teokseen Jaakko Juteini: Kummituksia, Helmivyö 2019, kirjoitusta täydennetty)
Satusedän varhaiset kauhut
(julkaistu Helsingin Sanomissa 2013)
Psykologisen kauhun edelläkävijä
(julkaistu Pulp-lehdessä 2010, kirjoitusta täydennetty)
Kari Nenosen Hämärän rajoilla
(julkaistu Pulp-lehdessä 2004)

IV Kirjallisia profiileja
Olavi Kanerva ja Kanervan kirjapaino
(julkaistu teoksessa Maan mies Marsissa, Zum Teufel 2011)
Unohdettu senttari UKK
(julkaistu KirjaIN-lehdessä 2009)
Kaarlo Uskela, aikansa Veikko Ennala
(esipuhe teokseen Kaarlo Uskela: Vainovuosilta, Turbator 2009)
Rymyreportterin elämän oma draama
(julkaistu Turun Sanomissa 2007)
Matti Kid Hytösen vaikea elämä ja Formula-sarja
(julkaistu teoksessa Hytönen: Henki katkolla, Helmivyö 2018)
Heimoaatetta ja rikoksia
(julkaistu KirjaIN-lehdessä 2009)
Kuka oli Maunu Jorva?
(esipuhe teokseen Jorva: Amiensin hävittäjät, Verikoirakirjat 2015)
Antero Alpolan jännitysnovellit
(julkaistu Pulp-lehdessä 2008)
Reino Helismaan merirosvonovelli
(julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Huonoin kotimainen dekkari?
(julkaistu Pulp-lehdessä 2006, kirjoitusta täydennetty)
Outo merirosvo- ja ilmasotakirja
(julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Valto Eetu Kirri: Lännestä länsirintamalle
(julkaistu Ruudinsavussa 2018)
Mika Waltari ja etunimet
(julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 2004)

Liite:
Tietokilpailukysymyksiä roskakirjallisuudesta

Juri Nummelin: Roskakirjallisuuden lyhyt historia

Roskakirjallisuutta on kirjoitettu ja julkaistu aina, mutta mitä se oikein on? Lopullista vastausta on vaikea antaa, mutta sitä voi koettaa lähestyä, ja juuri näin tekee pulp-tutkija Juri Nummelin kirjassaan Roskakirjallisuuden lyhyt historia. Teksti perustuu syksyllä 2016 roskakirjallisuusseminaarissa pidettyyn luentoon.

"Syvällisemmäksi pohdinnaksi kirjanen muuttuu, jos sen lukee historiikin sijaan roskakirjallisuuden määritelmään paneutuvana, eri lajeja esittelevänä esseenä. (...) hauskalla tavalla johdannossa kysellään käsitteen mahdollista venymistä. (...) Nummelinin minikirja näyttää, että roskakirjallisuudestakin voi löytyä luettavaa monipuolisesti ja eri kielillä." (Outi Hytönen, Parnasso)

"Nummelin kirjoittaa 'roskasta' arvostaen, tosissaan ja hyvin." (Teemu Paarlahti, Paarlahden leveydeltä -blogi, 5.6.2017)

Pehmeäkantinen, 48 s. ISBN 978-952-7211-07-6.

Booky.fin verkkokaupassa 10,40 € (ei toimituskuluja). BoD:n verkkokaupassa 8 € (plus toimituskulut). Kansi: J.T. Lindroos.

Tekstinäyte:

Myöhemmin [1990-luvulla] syntynyt pulp-kirjallisuuden määritelmä on löyhä ja pitää sisällään monenlaista, mutta pulp-lehden alkuperäinen määritelmä on tiukka. Sen mukaan pulp-lehden pitäisi olla tietyn kokoinen, yleensä 128-sivuinen sekä 18 cm leveä ja 25 cm korkea eli suurin piirtein eurooppalaista B5-standardia. Lehden pitäisi olla painettu huonolle paperille, huonommalle kuin sanomalehtipaperi. Tästä lehtien nimikin: pulp-sanahan tarkoittaa sellua. Paremmalle paperille painetut lehdet tunnettiin nimillä slick tai glossy. Tällaisia olivat esimerkiksi Saturday Evening Post ja Harper’s, jotka myös julkaisivat pulp-lehtiä laadukkaampaa kirjallisuutta tunnetuilta tekijöiltä. Kiinnostavaa tässä tietysti on se, että slick-lehtien kirjallisuus on nykyään paljon vähemmän tunnettua kuin pulp-lehtien.

Yleensä pulp-lehdiksi on laskettu vain ne lehdet, joissa pääpaino oli fiktiolla, mutta tutkija Jess Nevins on laskenut pulp-lehdiksi myös tosirikoslehdet, joissa julkaistiin skandalöösejä juttuja tosielämän murhista ja muista rikoksista. Niitä on pulp-lehtien historiassa usein väheksytty, mutta ne olivat kuitenkin samankokoisia kuin varsinaiset pulp-lehdetkin ja usein myös suositumpia. Sama koskee myös naisille suunnattuja romantiikkalehtiä, kuten Love Storya, joita usein myytiin enemmän kuin historioissa hehkutettuja scifi- tai kauhulehtiä. Romanttisiin pulp-lehtiin keskittyneitä keräilijöitä ei kuitenkaan ole eikä kukaan ole kirjoittanut niiden historiaa. Samalla tavalla väheksytty on myös länkkärilehtiä, vaikka osa niistä oli todella suosittuja ja pitkäikäisiä.