Epäkirjailija Armas J. Pulla on esseistinen rakkaudentunnustus kirjailija, mainosmies, kulinaristi ja käsikirjoittaja Armas J. Pullan elämäntyölle. Käsikirjoitusten ja lehtiartikkelien lisäksi Pulla julkaisi lähes sata teosta, ja hän oli sotien jälkeisen Suomen keskeisiä sivistyspersoonallisuuksia, joka oli tuttu näky myös televisiossa.
Rami Nummen ja Max Ryynäsen kirja kartoittaa Pullan perintöä pikareskimaisesta historiankirjoittamisesta kulttuuriperinnön puolustamiseen ja anekdoottien keräilyyn. Pulla itse kutsui itseään epäkirjailijaksi, ja hänen kevyt, leikkisä kirjoitustyylinsä on toiminut mallina Epäkirjailija Armas J. Pullalle. Nummi ja Ryynänen käyvät läpi Pullan valtaisaa perintöä hankauksia ja eksymisen kokemuksia kaihtamatta.
Rami Nummi on porilainen kirjoittaja, joka on erikoistunut kotimaiseen elokuvaan. Hänen kiinnostuksenkohteisiinsa lukeutuvat myös esseistiikka ja viihdekirjallisuus.
Max Ryynänen on itähelsinkiläinen epäkirjailija. Hänen viimeisin teoksensa Mechelinin tähtiä (2022) polemisoi ruokaa, ravintoloita, kokkaamista ja kulinarismia - kärkeviä näkemyksiä kaihtamatta. Ryynäsen tavoitteena on tulla Umberto Ecoksi (tai Susan Sontagiksi). Soveltavana esteetikkona Ryynänen on kirjoittanut elokuvasta, politiikasta, urheilusta ja kulttuuriperinnöstä, sekä mannermaisesta ja intialaisesta filosofiasta. Lisää kotisivuilla: maxryynanen.net.
Pehmeäkantinen, 128 s. ISBN 9789527469316. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 16,90 e (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.
Sisällysluettelo:
1. Epäkirjailija
2. Armas J. Pullan elämänvaiheista
3. Matalaa kulttuuriteoriaa
4. Karjalainen kulinaristi
5. Muotipulla
6. Kaupunkitutkija Armas J. Pulla
7. Veijari
8. Katsaus Pullan elokuviin
9. Yhteistyömietteitä (Lopuksi)
Armas J. Pullan bibliografia
Tekstinäyte ensimmäisestä luvusta:
Olemme näin kiertoteitse alustaneet sitä, kuka ja mikä on Armas J. Pulla. Ei ole ainoastaan niin, että Pullaa voi hyvällä syyllä kutsua Suomen Umberto Ecoksi – joskin ilman akateemista ulottuvuutta, mutta eihän hänen lapsuutensa Viipuri tai sodanjälkeinen Helsinkikään ollut maailman vanhin yliopistokaupunki Bologna, jossa Eco teki mittavimman uransa (kasvettuaan Torinon lähellä) – vaan on niinkin, että Pulla oli elokuvakäsikirjoittaja, romaanikirjailija, tietokirjailija, kuunnelma- ja näytelmäkäsikirjoittaja, kolumnisti, pakinoitsija, piirtäjä ja mainosmies, joka perusti ranskalaisen gastronomisen yhdistyksen Chaîne des Rôtisseursin Suomen jaoston eli Paistinkääntäjien veljeskunnan. Nykyään ei moni enää Pulla tunne, mutta hän teki yhden Suomen kaikkien aikojen merkittävimmistä sivistysurista.
Kaikkihan me teemme kaikenlaista, mutta on harvinaista, että tekijä jättää jälkeensä kokemuksen, jota yllä kuvataan Armas J. Pullaankin sopivasti. Se on kokemus mielipuolisen mittavasta, Econ käsittein (positiivisesti) skitsofreenisesta, elämäntyöstä, jonka yllä ei leiju ”elämäntyön” tunkkainen ja yksioikoinen leima. Pullasta ei voisi kirjoittaa otsa rypyssä, että sinä ja sinä vuonna hän löysi äänensä. Hänen barokkisen runsas ja aihepiireiltään loputtomasti ja triviaalisti haarautuva tuotantonsa mahdollistaa ruutuhyppelyn, josta ei välttämättä seuraa mitään ehjää tai syvällistä, mutta joka kuitenkin tuntuu siihen perehtyvän mielestä uskomattoman arvostettavalta ja inspiroivalta.
