Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eino Ruutsalo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eino Ruutsalo. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. heinäkuuta 2020

Eino Ruutsalo: Toropainen tyrmätään

Jooseppi Toropainen on nuori mies, joka kaipaa rakkautta. Ikäväkseen hän joutuu etsimään sitä ulkomailta. Laivalla kohti Amerikkaa hän kohtaa mitä eriskummallisimpia ihmisiä, ja perillä New Yorkissa hän joutuu taltuttamaan Al Caponen johtamat gangsteriporukat.

Toropainen tyrmätään on notkeasti ja elävästi kirjoitettu viihdekirjallisuuden parodia. Se on tekijänsä, tunnetun kuvataiteilijan ja elokuvantekijän Eino Ruutsalon ainoa romaani. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 1945 eikä sitä ole koskaan julkaistu uudestaan.

Mukana kirjassa on myös Ruutsalon vuonna 1944 julkaisema novelli "Päävoitto", joka ilmestyi alun perin Nuori nauru -nimisessä antologiassa. Kirjan avaa tutkija Juri Nummelinin esipuhe, joka esittelee teoksen taustoja ja tyyliä.

Eino Ruutsalo (1921-2001) tunnetaan parhaiten kuvataiteilijana ja elokuvantekijänä, mutta hän teki myös konkreettista kuvarunoutta. Toropainen tyrmätään -romaanin lisäksi hän on kirjoittanut myös muistelmansa sota-ajoilta, Tiiksjärven ilmataistelijat. Ruutsalon visuaalisesta runoudesta on ilmestynyt laaja teos Kineettisiä runoja, kuvia ja maalauksia.

Pehmeäkantinen, 184 s. ISBN 9789527211526. Kansi: Eino Ruutsalo, korjailu ja muokkaus Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 18,60 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte ensimmäisestä luvusta:

– Rakastatko sinäkin minua, kysyi Onerva ihmeellisellä äänellään, jonka hänen laulunopettajansa halpamaisesti oli arvioinut kevättodistuksessa kuusi miinukseksi. Sitten hän katsoi taidetauon ajan taivaanrannan ohutta olemusta ehkä vastausta odottaen ja käänsi sadesäitä kestävän kauneutensa minuun päin antaen silmiensä tehdä vastustamatonta työtä.
Vältin hänen katseensa onnistuneesti kuin Ruotsi sodan ja sanoin maanantaiaamuisen matalalla äänellä paremmin rikkoakseni tunnelman juoksun: – Vieläkö isäsi polvessa on vettä vai joko se taipuu?
– Taipuu. Taipuu enemmän kuin sinä. Sinä, joka olet jäykkä kuin virkatie. Miksi et voi sanoa minulle suopaan että haluaisit minun matkustavan Sinne, missä pippuri kukkii.
– Itsehän olen halunnut matkustaa Brasiliaan. En ole koskaan toivonut sinua sinne.
– Niin! Niin! Itse sinne kyllä menisit, mutta et ottaisi minua mukaan. Tiesinhän, että tahtoisit päästä minusta. Välimme ovat poikki. Poikki! Kuulitko! Et ainakaan kahteen päivään saa soittaa meille ja pyytää minua elokuviin. Sitäpaitsi olen nähnyt kaikki nykyiset filmit nehän on esitetty moniviikkoisesti useammilla eri nimiväännöksillä. En voinut kuvitella, että sinulla olisi noin kova sydän.
– Se sinun suppea mielikuvituksesi! Älä, Onerva pieni, rasita sydäntäsi liiallisella verenpaineella, jonka kiihtymyksesi aiheuttaa. Katsohan tänne – Elämäni Aurinko – niistän sievän nenäsi ja kerron, miten asiat ovat. Noin. Minä kun en kuullut, että puhuit rakkaudesta siitähän puhutaan niin hiljaa. Tiedäthän, että kranaattien maatarepivät räjähdykset, konekiväärien jenkkamainen papatus ja sinfonioiden taiteellisesti tunnustettu yksitoikkoisuus, joita päivästä toiseen ja toisesta kolmanteen olen joutunut kuuntelemaan ovat rasittaneet rumpukalvoni löysälle kuin koululaisorkesterin jazzrummut. Ymmärrätkö rakkaani, että me rintamamiehet...
– Herkkä rumpukalvoni ottaa vastaan heikoimmankin äänen. Sanoithan – rakkaani. – Miten minä olenkaan onnellinen. Rakkaani – sinä sanoit. Tämä minun on kerrottava huomenna Irmalle. Tunnethan Siiri Puikkosen kasvattisiskon Irma Kivelän?
Tarina sankariteoistani tyhjien keräämättömien hylsyjen ja palaneen ruudin rajamailla kuoli alkuunsa, kun kasvomme törmäsivät yhteen huulien kohdalta.
Tunsin olevani valinkauhassa oleva uudenvuoden lyijy, johon katukaupustelija on liikaneroutensa pakottamana sekoittanut puolet tinaa. Samoin kuin tinalyijy kiemurtelee valinkauhassa sulaen vähin erin liuokseksi kiemurtelin minäkin tunteitteni puristuksessa. Onerva oli puhalluslamppu, joka Fahrenheitin asteikot ylittäneellä kuumuudella sulatti sydäntäni. Puuttui vain, että minut olisi paiskattu lyijyn tavoin veteen hakemaan uutta olemustani.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Helmivyön kirjat loppukeväänä ja kesänä 2020

Kevät on kohta loppu (ehkä kohta koko maailmakin), ja kesä on juuri tuloillaan, mutta missään vaiheessa emme ole julkistaneet kevään kirjoja. Helmivyön talvi ja alkukevät ovat olleet nihkeää aikaa ja kirjoja on julkaistu vain vähän, mutta niiden määrä lisääntyy samaa mukaa kuin valokin. Silläkin uhalla, että näyttää naurettavalta julkaista tällainen lista, kun muut kustantajat jo julkaisevat ensi syksyn listojaan, tarjoamme kattauksen Helmivyön tulevia uutuuksia. Kirjojen lopullinen aikataulu ei ole vielä selvä, mutta kaikki koetetaan saada valmiiksi ennen juhannusta. Osa kirjoista on jo ilmestynyt, kuten Ilo-Laulu Jesuxesta ja Kummitus-juttuja.

kansi: Nina Huurrevaara
Novellikokoelmat:

Asta Leppä: Simpukka ja yhdeksän muuta soittoa. Tunnetun toimittajan ja tietokirjailijan esikoisnovellikokoelma, tyylikkäitä historiallisia kertomuksia marginaaleista ja sivupoluilta.

Helena Numminen: Kurjen huuto. Aiemminkin novelleillaan säväyttäneen tekijän kokoelma eroottissävytteisiä tarinoita naisten rakkaudesta ja seksistä.

Välitiloja. Toim. Helena Väisänen. Kaksitoista novellia elämää edeltävästä tai kuoleman jälkeisistä olotiloista. Ilmestynyt helmikuussa

alkuperäinen kansi: Eino Ruutsalo
Uudelleenjulkaisut:

Eino Ruutsalo: Toropainen tyrmätään. Tunnetun kuvataiteilijan ja elokuvantekijän ainoa romaani vuodelta 1946. Hersyvää ja ekspressionistista seikkailu- ja jännäriparodiaa.

Mattias Salamnius: Ilo-Laulu Jesuxesta. Kalevalamitalla kirjoitettu kertomus Jeesuksesta, Ruotsin vallan ajan tärkein yksittäinen suomalainen kaunokirjallinen teos. Ensimmäinen uudelleenjulkaisu vuoden 1963 jälkeen. Ilmestynyt maaliskuussa.

Johan Aulén: Kummitus-juttuja. Ruotsista suomennettu valikoima kummittelujuttuja, joille tarjoillaan myös luonnollinen selitys. Suomalaisen kauhun harvinainen varhaisteos, jota ei ole koskaan aiemmin julkaistu uudestaan. Ilmestynyt alun perin vuonna 1862. Ilmestynyt maaliskuussa.

kansi alkuperäisen nimilehteä
mukaillen Haron Walliander
Tietokirjat:

Merja Leppälahti: Kirjallinen nimipäiväkalenteri. Tunnettujen fiktiivisten hahmojen nimipäiviä.

Juri Nummelin: Lisää kovaa kyytiä ja kaunokaisia. Uusi valikoima kirjoituksia lajityyppikirjallisuudesta, nyt mukana myös laaja osio sarjakuva-aiheisia artikkeleita ja esseitä.

On mahdollista, että valikoima täydentyy pitkin matkaa.