Juri Nummelin: Pulpografia 2: amerikkalaisia kioskidekkareita suomeksi 1960-1990-luvuilla

Nick Carter, Mack Bolan, Voittaja, Commando, Traveler, Ritari Ässä... Uudessa kirjassaan halvan käyttökirjallisuuden tuntija Juri Nummelin esittelee kioskikirjasarjoja, joita löytää enää divarien alimmilta hyllyiltä. Näistä nimettömistä senttareista et löydä mistään muualta näin paljon tietoa!

Pulpografia 2 on suoraa jatkoa Nummelinin esikoisteokselle Pulpografia (Suomen dekkariseura 2000), jossa hän esitteli aiemman sukupolven kovaksikeitettyjä ja noir-dekkareita. Nyt käsittelyssä ovat yksinäiset kostajat, voittamattomat vakoojat, kansainvälisillä areenoilla toimivat palkkasoturijoukot ja muut myöhempien aikojen sankarit. Mukana on lisäksi Samuel Fullerin ja Seymour Shubinin kaltaisia laatukirjailijoita, jotka olivat jääneet pois aiemmasta teoksesta. Samaan kirjasarjaan kuuluvat myös Nummelinin aiemmat teokset Kuudestilaukeavat, Viidestilaukeavat, Pulpografia Britannica ja Pulpografia Erotica.

Pehmeäkantinen, 260 s. ISBN 9789527469163. Kansi: Ville Manninen. BoD:n verkkokaupassa 24,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte esipuheesta: 

Itseäni vanhemmat dekkariharrastajat ovat nimittäin pääsääntöisesti olleet kiinnostuneempia klassisesta kovaksikeitetystä ja noir-dekkarista, jossa pääosassa saattaa olla epäonninen pikkurikollinen, kun taas itseäni nuorempia harrastajia kiinnostaa 1970- ja 1980-luvuilla villinnyt, niin sanottu men’s adventure -lajityyppi. Siinä kuvataan usein yksinäisen kostajan tai ammattimaisesti toimivan palkkasoturijoukon toimia joko neuvostoliittolaisia tai kiinalaisia tai arabiterroristeja vastaan. Osa näistä kirjoista voi olla hyvää toimintaviihdettä, osa on löysästi kirjoitettua roskaa, jossa toimintaa on yllättävän vähän. Joka tapauksessa aiemman sukupolven pokkarifanituksen kohteiden, vaikkapa Gil Brewerin tai Day Keenen, tilalle ovat nousseet Jerry Ahern ja Len Levinson, jotka kirjoittivat kovatahtisia sota- ja toimintakirjoja, eivät pienen ihmisen tuskasta nousevia piinaavia trillereitä. Toki jälkimmäistä lajityyppiä käsitellään tässäkin hakuteoksessa. (Lisäksi kiinnostusta on ollut aiempaa enemmän 1950- ja 1960-lukujen seksipokkareihin, niin sanottuun sleazeen, mutta kaiken tarvitsemasi tiedon siitä saat kirjastani Pulpografia Erotica.)

Itse en ole ollut kovin kiinnostunut men’s adventure -tyypin kirjoista, minkä varmasti huomaa usein melko kriittisestä alkuperäisestä Pulpografiasta. Lajin kirjoissa on kuitenkin tasoeroja, jotka liittyvät eri kirjailijoiden omiin tyyleihin tai kiinnostuksen kohteisiin. On eri asia lukea Robert Vardemanin kuin Jack Canonin kirjoittamaa Nick Carteria.

Kirja heijastelee aikojen muutosta muutenkin. Pulpografiaa vuosituhannen vaihteessa tehdessäni käytössäni oli lähinnä painettuja, usein aika obskuureja lähteitä, nykyään suurin osa tiedosta löytyy netistä, osa jopa Wikipediasta, kuten listaus Nick Carterien kirjoittajista. Sosiaalisen median merkitystäkään ei voi ylikorostaa, kun monilla sivuilla ja harrastajien ryhmissä jaetaan tietoja tai näkemyksiä, joita ei muualta löydä. Samoin kirjailijat saattavat itse olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa, minkä voi jollain tapaa nähdä jatkeena heidän aiemmalle työlleen.

Jännittävää on ollut myös huomata, miten uudenlaiset julkaisutavat (nopea skannaus, tekstinlukuohjelmat, sähkökirjat ja tarvepainatteet) ovat tuoneet aiemmin vaikeasti saatavilla olevat kirjat lähes kaikkien hankittavissa. Hard Case Crime, Stark House Press ja muutamat muut ovat julkaisseet uusintoina paljon 1940–1970-lukujen noir-dekkareita, ja Bold Venture Press, Brash Books, Cutting Edge Books, Piccadilly Publishing ja vastaavat ovat julkaisseet uusintapainoksina 1970- ja 1980-lukujen men’s adventure -kirjoja. Len Levinsonin pokkarituotanto on melkein kokonaan saatavilla, mikä on oireellista, koska alkuperäistä Pulpografiaa tehdessäni en ollut Levinsonista kuullutkaan. Osa veteraanikirjailijoista taas julkaisee itse omia uusia kirjojaan tai vanhoja kirjojaan sähkökirjoina tai tarvepainatteina.

Uusintapainoksia ilmestyy joka tapauksessa niin paljon, että olen usein joutunut tätä teosta tehdessäni päivittämään tietoja, kun harvinaisten kirjojen uusintapainoksista ilmestyykin arvosteluja, joissa niitä kuvataan tarkoin. Uudelleenjulkaisukulttuuri on erittäin kannatettavaa, mutta myös turhauttavaa, kun kenelläkään ei voi olla aikaa lukea kaikkia kiinnostavia harvinaisuuksia.

Juri Nummelin: Pulpografia Erotica

 Seksisirkus, Himon orjat, Paheellinen vaimo, Seksikesä 69...

Juri Nummelinin Pulpografia Erotica esittelee yli 50 amerikkalaista kirjailijaa, joiden kirjoittamia seksipokkareita on suomennettu Cocktailin ja Lollon kaltaisissa suttuisissa kirjasarjoissa. Teoksessa on myös laaja johdantoartikkeli, jossa käydään läpi pornografian ja kioskikirjakustantamisen yhteistä historiaa. Mukana on Lawrence Blockin ja Donald Westlaken kaltaisia tunnettuja kirjailijoita, mutta myös Ralph Hayesin ja Max Norticin tapaisia unohdettuja ja vähän tunnettuja senttareita. Pulpografia Erotica on riemukas matka lähihistorian niljakkaaseen kirjallisuushistoriaan!

Teos on jatkoa Juri Nummelinin teoksille Pulpografia, Kuudestilaukeavat ja Pulpografia Britannica, joissa käsitellään amerikkalaisia ja englantilaisia kioskidekkareita ja -länkkäreitä. 

Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen tietokirjailija, joka on ottanut elämäntehtäväkseen huonon ja epämääräisen kirjallisuuden tutkimisen ja puolustamisen. Nummelin on itse kirjoittanut pornografiaa salanimellä Mikael X. Messi.

Pehmeäkantinen, 216 s. Kansi Ville Manninen. ISBN 9789527211830. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus postikulut), saatavana myös Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Juri Nummelin: Viidestilaukeavat

Viidestilaukeavat esittelee amerikkalaisia lännenkirjailijoita, joilta on suomeksi julkaistu novelleja eri lukemistolehdissä, kuten Seikkailujen Maailmassa. Kirjassa esitellään yli sata kirjailijaa, ja joukossa on useita pienen klassikon asemaan nousseita kuten Cliff Farrell ja Noel Loomis.

Viidestilaukeavat on kätevä tietoteos lännenkirjallisuuden historiasta kiinnostuneille, mutta myös nostalginen nojatuolimatka aikaan, joka ei enää palaa. Teos kertoo samalla, että kioskilänkkäritkin ovat olleet monimuotoisempia kuin yleensä on ajateltu.

Teos on täydennetty ja korjattu laitos alun perin vuonna 2004 pienenä painoksena ilmestyneestä kirjasta sekä jatkoa Nummelinin samana vuonna ilmestyneelle teokselle Kuudestilaukeavat, joka esittelee laajemmin amerikkalaisia lännenkirjailijoita.
Viidestilaukeavat on kelpo lisä Nummelinin vanhaa populaarikulttuuria esitteleviin ja analysoiviin teoksiin. 

Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen populaarikirjallisuuden historioitsija, joka suhtautuu länkkäreihin vakavasti.

Pehmeäkantinen, 164 s. ISBN 9789527211649. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 14,90 €, Booky.fin verkkokaupassa 18,50 €, Adlibriksen verkkokaupassa 17,90 €, Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 17,95 €. 

Tekstinäyte: 

Vingie E. Roe

Vingie Eve Roe (1879–1958) aloitti uransa jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosina kirjoittamalla mm. Munsey’s- ja All-Story -lehtiin. Kansasissa syntynyt ja Oklahomassa kasvanut Roe kirjoitti niin romanttisia novelleja kuin lännenjuttujakin. Roen ura jatkui vielä ainakin 1930-luvun lopulla, jolloin hän kirjoitti mm. Liberty Magazineen. Roe kirjoitti myös useita romaaneja, joista osa sijoittui Villiin länteen, kuten Black Belle Rides the Uplands (1939). Roe oli harvoja naiskirjoittajia, jotka erikoistuivat lännentarinoihin. Roe itse sanoi, että hän kirjoitti puhdashenkisiä tarinoita, mutta myöhemmin on sanottu, että hänen teoksissaan on feminististä otetta. 

Roen tarinoista tehtiin mykkäkaudella yhdeksän elokuvaa, joista kiinnostavimmalta vaikuttaa nyttemmin kadonneeksi uskottu The Crimson Challenge (1922). Siinä on arveltu olevan elokuvahistorian ensimmäinen naispuolinen pyssysankari. Sen Roe itse käsikirjoitti yhdessä toisen naiskirjoittajan, Beulah Marie Dixin kanssa. 

Roelta on käännetty yksi nykyaikaan sijoittuva lännennovelli. ”Myrskytuulessa” sukutila on selvitystilassa, mutta päähenkilö, nuori Judelle Stanton ei suostu luopumaan otsikon hevosestaan. Lopussa kuvaan astuu muutama gangsterikin. Kolmen sivun tarina on hiukan sekava, ehkä suomennettaessa lyhennetty. 

Lännennovelli: 

Myrskytuuli, Jännityslukemisto – Seikkailukertomuksia 41/1960.

Merja Leppälahti: Kirjallinen nimipäiväkalenteri

Merja Leppälahden Kirjallinen nimipäiväkalenteri esittelee joka päivälle yhden kaunokirjallisuuden fiktiivisen henkilön. Kokonaisuudesta muodostuu tietopaketti, joka tutustuttaa lukijan 366 kuvitteelliseen henkilöön ja lähes samaan määrään kirjoja ja kirjailijoita. Esiteltävät henkilöt ovat peräisin monenlaisista kirjoista lastenkirjallisuudesta aikuisten kirjoihin, klassikoista ja nobelisteista viihderomaaneihin. Kirjassa esitellään niin tunnettuja ja tuntemattomia kirjailijoita kuin unohdettuja kirjailijoita ja tulevaisuuden lupauksiakin. Mukana on runsaasti kotimaisten kirjoittajien teoksia, mutta myös muualta Euroopasta, Aasiasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Australiasta. 

Vaikka Kirjallinen nimipäiväkalenteri on kalenterimuotoinen, se ei ole sidottu tiettyyn vuoteen, vaan se on ajaton.

Merja Leppälahti (s. 1956) on turkulainen perinteen- ja kulttuurintutkija, tietokirjailija ja kriitikko. Hän on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti (folkloristiikka, Turun yliopisto). Kriitikkona hänen erikoisalojaan ovat tiede- ja tietokirjallisuus sekä lasten ja nuorten kirjallisuus, erityisesti fantasia. Leppälahti on aiemmin julkaissut muun muassa teokset Perinnejoulu (2019), Kaiken maailman kauhua (2018) ja Vahvaa väkeä: kotimaisia uskomus- ja fantasiaolentoja (2012).

Pehmeäkantinen, 396 sivua. ISBN 9789527211533. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 24,90 €, Booky.fin verkkokaupassa 25,50 €, Adlibriksen verkkokaupassa 27,30 €. 

Tekstinäytteitä: 

23. lokakuuta Keplo

Keplo Leutokalma (Skulduggery Pleasant) on keskeinen henkilö Derek Landyn Keplo Leutokalma -sarjassa. 

Erikoisuudestaan tunnettu kirjailija ja keräilijä Gordon Edgley jättää testamentissaan talonsa irtaimistoineen kaksitoistavuotiaalle veljentyttärelleen Stephanielle. Sattuman oikusta Stephanie jää taloon yksinään yöksi ja Stephanien sedän hautajaisissa mukana ollut outo mies pelastaa Stephanien yöllisen murtovarkaan käsistä. Käydyssä taistelussa käytettiin selvästi magiaa ja Stephanielle paljastuu myös, että hänen pelastajansa Keplo Leutokalma on luuranko. Stephanie lähtee Keplon mukaan ja huomaa joutuneensa keskelle monenlaisia outoja asioita. 

Derek Landy (s. 23.10.1974) on irlantilainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän on käsikirjoittanut mm. useita kauhuelokuvia (Dead Bodies, 2003; Boy Eats Girl, 2005), mutta hän on tunnettu nimenomaan luurankoetsivä Keplo Leutokalmasta kertovasta kirjasarjastaan. Sarjan ensimmäisen osa sai useita nuortenkirjallisuuspalkintoja ja sarjaa on käännetty useille kielille. Uusia osia ilmestyy edelleen, mutta suomeksi on toistaiseksi julkaistu vain sarjan viisi ensimmäistä osaa eikä ole varmaa, jatketaanko sarjan kääntämistä.  

”Mitä sinulle oikein on tapahtunut” Stephanie kysyi. ”Oletko ollut tuollainen syntymästä saakka?”

”Ei, kyllä minä synnyin ihan tavallisena. Minulla oli iho, kaikki elimet, koko hoito. Eikä naamanikaan ollut yhtään hullumman näköinen, vaikka sen itse sanonkin.”

”Mitä sitten tapahtui?”

Keplo nojasi keittiön työtasoon ja risti käsivarret rinnalle. ”Innostuin magiasta. Siihen aikaan – sanotaan nyt paremman puutteessa vaikka niin, jouduin huonoon seuraan siihen aikaan kun olin elossa. (s. 47.)

Derek Landy: Keplo Leutokalma. (Skulddeggery Pleasant, 2007.) Suom. Helene Bützow. Tammi, 2007.

24. lokakuuta Yennefer

Yennefer Vengerbergiläinen on tärkeä sivuhenkilö Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjassa.

Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjan Yennefer on velho. Hän on myös sarjan päähenkilön, noituri Geraltin rakastettu, vaikka suhde onkin varsin myrskyinen ja molemmilla on myös muita suhteita. Yennefer ja Geralt tapaavat toisensa jo sarjan ensimmäisessä kirjassa, eivätkä kovin ystävällisissä merkeissä.

Andrzej Sapkowski (s. 21.6.1948) on puolalainen kirjailija, joka on tullut tunnetuksi WiedŸmin eli Noituri-kirjasarjasta, jonka pohjalta on tehty suosittu The Witcher -videopeli. Sapkowaki on kirjoittanut myös useita yksittäisiä romaaneja, sekä ns. Hussilaistrilogian, josta toistaiseksi on suomennettu vain ensimmäinen osa, tosin kahtena kirjana. 

Nimi Yennefer tulee walesilaista alkuperää olevasta Jennifer-nimestä, joka merkitsee ’valkeaa ja pehmeää’. 

Yennefer seisoi hänen yllään taikapallonsa väräjävässä valossa, taika-auran ympäröimänä, keskellä džinniä ympäröivien valonsäteiden välähtelyä, hiukset hajallaan, silmät violetinhehkuisina ja selkä suorana – hoikkana, mustana ja kauhistut-   tavana…

Ja kauniina.

Hän kumartui äkisti alemmas ja katsoi Geraltia silmiin, aivan läheltä. Geralt tunsi syreenin ja karviaisen tuoksun. 

”Et sano mitään”, Yennefer sähähti. (s. 316.)

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus. (Ostatnie ¿yczenie, 1993.) Suom. Tapani Kärkkäinen. WSOY, 2010.