Juri Nummelin: Pulpografia 2: amerikkalaisia kioskidekkareita suomeksi 1960-1990-luvuilla

Nick Carter, Mack Bolan, Voittaja, Commando, Traveler, Ritari Ässä... Uudessa kirjassaan halvan käyttökirjallisuuden tuntija Juri Nummelin esittelee kioskikirjasarjoja, joita löytää enää divarien alimmilta hyllyiltä. Näistä nimettömistä senttareista et löydä mistään muualta näin paljon tietoa!

Pulpografia 2 on suoraa jatkoa Nummelinin esikoisteokselle Pulpografia (Suomen dekkariseura 2000), jossa hän esitteli aiemman sukupolven kovaksikeitettyjä ja noir-dekkareita. Nyt käsittelyssä ovat yksinäiset kostajat, voittamattomat vakoojat, kansainvälisillä areenoilla toimivat palkkasoturijoukot ja muut myöhempien aikojen sankarit. Mukana on lisäksi Samuel Fullerin ja Seymour Shubinin kaltaisia laatukirjailijoita, jotka olivat jääneet pois aiemmasta teoksesta. Samaan kirjasarjaan kuuluvat myös Nummelinin aiemmat teokset Kuudestilaukeavat, Viidestilaukeavat, Pulpografia Britannica ja Pulpografia Erotica.

Pehmeäkantinen, 260 s. ISBN 9789527469163. Kansi: Ville Manninen. BoD:n verkkokaupassa 24,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte esipuheesta: 

Itseäni vanhemmat dekkariharrastajat ovat nimittäin pääsääntöisesti olleet kiinnostuneempia klassisesta kovaksikeitetystä ja noir-dekkarista, jossa pääosassa saattaa olla epäonninen pikkurikollinen, kun taas itseäni nuorempia harrastajia kiinnostaa 1970- ja 1980-luvuilla villinnyt, niin sanottu men’s adventure -lajityyppi. Siinä kuvataan usein yksinäisen kostajan tai ammattimaisesti toimivan palkkasoturijoukon toimia joko neuvostoliittolaisia tai kiinalaisia tai arabiterroristeja vastaan. Osa näistä kirjoista voi olla hyvää toimintaviihdettä, osa on löysästi kirjoitettua roskaa, jossa toimintaa on yllättävän vähän. Joka tapauksessa aiemman sukupolven pokkarifanituksen kohteiden, vaikkapa Gil Brewerin tai Day Keenen, tilalle ovat nousseet Jerry Ahern ja Len Levinson, jotka kirjoittivat kovatahtisia sota- ja toimintakirjoja, eivät pienen ihmisen tuskasta nousevia piinaavia trillereitä. Toki jälkimmäistä lajityyppiä käsitellään tässäkin hakuteoksessa. (Lisäksi kiinnostusta on ollut aiempaa enemmän 1950- ja 1960-lukujen seksipokkareihin, niin sanottuun sleazeen, mutta kaiken tarvitsemasi tiedon siitä saat kirjastani Pulpografia Erotica.)

Itse en ole ollut kovin kiinnostunut men’s adventure -tyypin kirjoista, minkä varmasti huomaa usein melko kriittisestä alkuperäisestä Pulpografiasta. Lajin kirjoissa on kuitenkin tasoeroja, jotka liittyvät eri kirjailijoiden omiin tyyleihin tai kiinnostuksen kohteisiin. On eri asia lukea Robert Vardemanin kuin Jack Canonin kirjoittamaa Nick Carteria.

Kirja heijastelee aikojen muutosta muutenkin. Pulpografiaa vuosituhannen vaihteessa tehdessäni käytössäni oli lähinnä painettuja, usein aika obskuureja lähteitä, nykyään suurin osa tiedosta löytyy netistä, osa jopa Wikipediasta, kuten listaus Nick Carterien kirjoittajista. Sosiaalisen median merkitystäkään ei voi ylikorostaa, kun monilla sivuilla ja harrastajien ryhmissä jaetaan tietoja tai näkemyksiä, joita ei muualta löydä. Samoin kirjailijat saattavat itse olla aktiivisia sosiaalisessa mediassa, minkä voi jollain tapaa nähdä jatkeena heidän aiemmalle työlleen.

Jännittävää on ollut myös huomata, miten uudenlaiset julkaisutavat (nopea skannaus, tekstinlukuohjelmat, sähkökirjat ja tarvepainatteet) ovat tuoneet aiemmin vaikeasti saatavilla olevat kirjat lähes kaikkien hankittavissa. Hard Case Crime, Stark House Press ja muutamat muut ovat julkaisseet uusintoina paljon 1940–1970-lukujen noir-dekkareita, ja Bold Venture Press, Brash Books, Cutting Edge Books, Piccadilly Publishing ja vastaavat ovat julkaisseet uusintapainoksina 1970- ja 1980-lukujen men’s adventure -kirjoja. Len Levinsonin pokkarituotanto on melkein kokonaan saatavilla, mikä on oireellista, koska alkuperäistä Pulpografiaa tehdessäni en ollut Levinsonista kuullutkaan. Osa veteraanikirjailijoista taas julkaisee itse omia uusia kirjojaan tai vanhoja kirjojaan sähkökirjoina tai tarvepainatteina.

Uusintapainoksia ilmestyy joka tapauksessa niin paljon, että olen usein joutunut tätä teosta tehdessäni päivittämään tietoja, kun harvinaisten kirjojen uusintapainoksista ilmestyykin arvosteluja, joissa niitä kuvataan tarkoin. Uudelleenjulkaisukulttuuri on erittäin kannatettavaa, mutta myös turhauttavaa, kun kenelläkään ei voi olla aikaa lukea kaikkia kiinnostavia harvinaisuuksia.

Voitto Ruohonen: Pahan kosketus: esseitä rikoskirjallisuudesta

 Rikoskuvausten suosio ei aikojen myötä ole hälvennyt, vaikka tavat ja keinot kertoa niistä ovat jatkuvassa muutoksessa. Kirjojen, elokuvien ja televisiosarjojen tilalle ovat tulleet suoratoistot ja podcastit, fiktiivisen rikoskerronnan rinnalle on noussut true crime, todellisista rikostapauksista kerrotut tarinat. Paha kiinnostaa ja koskettaa, eikä kirjallisuus yhtenä keskeisenä rikoskerronnan välineenä ole menettänyt merkitystään.

Voitto Ruohosen Pahan kosketus on johdatusta rikoskerronnan ja -kirjallisuuden kiehtovaan maailmaan. Kirjan esseiden teemoja ovat rikoskerronnan etiikka ja moraali, rikoskirjallisuuden tutkija- ja poliisihahmot ja heistä erityisesti suomalaiset romaanihenkilöt, kiinnostavat rikollishahmot, kotimainen ja pohjoismainen rikoskirjallisuus, suosituksi noussut Nordic noir sekä todellisten rikosten kuvausten ja fiktion kytkennät. Mukana on myös pohdintoja siitä, miksi rikoskirjallisuus jatkuvasti kiinnostaa lukijoita ja miksi hyvässä rikosromaanissa pitää olla mukana ripaus huumoria.

Teoksen esseiden pääpaino on rikoskirjallisuudessa, mutta sen rinnalla kirjassa tarkastellaan elokuvia sekä Suomessa 2000-luvulla esitettyjä televisiosarjoja.

Dosentti Voitto Ruohonen on toimittaja, tutkija ja tietokirjailija. Hän on tutkinut lukemista, julkisuutta, kulttuurijournalismia ja sanomalehdistöä sekä erityisesti rikoskirjallisuutta ja -kerrontaa. Pahan kosketus on hänen kuudes tähän aihepiiriin liittyvä teoksensa.

Pehmeäkantinen, 272 s. ISBN 9789527469811. Kansi: JT Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 25,90 e (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa.

Theo von Blankensee ja Kurt Matull: Vain pisara mustetta

Maailman kuuluisimmasta salapoliisista, Sherlock Holmesista, on moneksi. Jo 1890-luvulta lähtien hahmoon ovat tarttuneet useat kirjoittajat ja taiteentekijät. Tammikuussa 1907 berliiniläinen Verlaghaus für Volksliteratur und Kunst alkoi julkaista omaa viikoittain ilmestyvää kioskikirjasarjaa, jota pääasiassa kirjoittivat alan konkarit Theo von Blankensee ja Kurt Matull. Sarjassa mestari Sherlock Holmesin apurina toimi oppipoika Harry Taxon. Suomessa näitä tarinoita julkaisi Wiipuri-lehti.

Vain pisara mustetta ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita sisältää nimitarinan lisäksi kaksi kertomusta, Andorraan sijoittuvan Salakuljettajain kuninkaan ja Nuoren lesken salaisuuden. Kirja on jatkoa Helmivyön aiemmin julkaisemille teoksille Kuningattaren pitsileninki ja Väärän rahan tekijät, joissa niin ikään nähtiin von Blankenseen ja Matullin kynäilemiä Holmes-tarinoita. Theo von Blankensee oli saksalaisen kirjailijan Matthias Blankin (1881-1928) käyttämä salanimi, Kurt Matull oli niin ikään saksalainen viihdekirjailija 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Hänet tunnetaan muun muassa Harry Dicksonin ja Lord Listerin seikkailuista.

Pehmeäkantinen, 248 s. ISBN 9789527469736. Kansi: Timo Ronkainen Alfred Rodolffin kuvitusten pohjalta. BoD:n verkkokaupassa 20,90 e (plus postimaksut). Saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Theo von Blankensee ja Kurt Matull: Väärän rahan tekijät ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita

 

Maailman kuuluisimmasta salapoliisista, Sherlock Holmesista, on moneksi. Jo 1890-luvulta lähtien hahmoon ovat tarttuneet useat kirjoittajat ja taiteentekijät. Tammikuussa 1907 berliiniläinen Verlaghaus für Volksliteratur und Kunst alkoi julkaista omaa viikoittain ilmestyvää kioskikirjasarjaa, jota pääasiassa kirjoittivat alan konkarit Theo von Blankensee ja Kurt Matull. Sarjassa mestari Sherlock Holmesin apurina toimi oppipoika Harry Taxon. Suomessa näitä tarinoita julkaisi Wiipuri-lehti.

Väärän rahan tekijät ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita sisältää nimitarinan lisäksi kolme kertomusta, Orjakauppiaan aarteen, Viiltäjä-Jackia käsittelevän Kuinka Jack-halkaisija vangittiin ja Kuolleista nousseen. Kirja on jatkoa Helmivyön aiemmin julkaisemalle teokselle Kuningattaren pitsileninkiKuningattaren pitsileninki, jossa niin ikään nähtiin von Blankenseen ja Matullin kynäilemiä Holmes-tarinoita. Teoksen on toimittanut Reijo Valta. 

Pehmeäkantinen, 370 s. ISBN 9789527469484. Kansi: Timo Ronkainen Alfred Rodolffin kuvitusten pohjalta. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.

Patricia Abbott: Merenneidot ja muita novelleja rikoksesta

Amerikkalaisen Patricia Abbottin rikostarinat koskettelevat epätoivoisten ja epätasa-arvoisten ihmisten tekemiä epätoivoisia, absurdejakin rikoksia. Abbott on usein keskittynyt ultralyhyeen muotoon, niin sanottuun flash fictioniin, mutta kirjoittanut myös pidempiä tarinoita.

Merenneidot-kirjaan on koottu yksitoista Abbottin novellia, joista suurin osa edustaa flash fictionia. Vuonna 2014 ilmestyi samanniminen, mutta suppeampi teos, ja uuteen teokseen on otettu mukaan viisi muuta Abbottin novellia. Novellit ovat suomentaneet Juri Nummelin ja Lotta Sonninen.

Pehmeäkantinen, 84 s. ISBN 9789527469446. Kansikuva: Aapo Kukko, kannen taitto: J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 14,90 €14,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.

 

Tapani Bagge: Kirjavaa kyytiä: kirjoituksia kirjallisuudesta ja elokuvasta 1980–2023

Yli 140 kirjaa tehnyt Tapani Bagge on Suomen monipuolisimpia kirjailijoita, joka on tehnyt kirjoja niin aikuisille kuin lapsillekin. Hänen lajityyppejään ovat kovaksikeitetty dekkari, lempeä huumori ja absurdismi.

Bagge on julkaissut aiemmin kaksi artikkelikokoelmaa: Vaaran viehätys (2015) sekä Rikoksen poluilla - ja muillakin (2019). Kirjavaa kyytiä -kokoelman jutut käsittelevät jälleen kirjallisuutta, televisiota ja elokuvaa. Ensimmäisessä osiossa nautitaan rikollisesta, sitten Villin lännen kyydistä. Rikoselokuvista Bagge käsittelee eritoten Alfred Hitchcockin tuotantoa. Kirjallista kyytiä -osio sisältää sattumuksia ja muistelmia Baggen monipuolisen uran varrelta sekä kertoo hänen kirjojensa taustaa ja syntytarinaa. Lopulta päästään musiikilliseen kyytiin lähinnä rytmibluesin tahdissa.

Pehmeäkantinen, 276 s. ISBN 9789527469347. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Kirjan sisällysluettelo: 

RIKOLLISTA KYYTIÄ MEILLÄ

Outsiderin kahdet kasvot

Noin yhden dekkarin ihmeitä: Onni Halla ja Niilo Lauttamus 

Noin yhden dekkarin ihmeitä: Humoristit dekkaristeina. Sampsa  Korpela, Lauri Tynni, Agapetus

Noin yhden dekkarin ihmeitä: Dekkareita vai poikakirjoja? Heikki  Seppälä, Selim Tapola, Tauno Rautapalo

Rikoksia ruotsiksi: Walentin Chorell ja Lars Jansson

Parempi kuin aito

Jäähyväiset mestarille ja ystävälle. Seppo Tuisku 1935–2020

Jäähyväiset kollegalle ja kaverille. Harri Nykänen 1953–2023 

Erakkovuorelta Manhattanille. Pekka Kolehmainen 1951–2022

Monen alan ammattimies. Pentti Pesä 1942–2023

RIKOLLISTA KYYTIÄ MUUALLA

Kapteeni Joseph T. Shaw. Mies Black Maskin takana

Manhunt – jalostettua pulpia

Hitchock esittää. Kymmenen (+4) kautta tv-historiaa

Aavenainen. Joan Harrisonin tie Hitchcockin sihteeristä  Hollywoodin huipputuottajaksi

Hitchockin valitut. Jännitysnovellien valioita kirjoissa ja lehdissä

Ulkopuolinen Hollywoodissa. Pikku keisarin ja Asfalttiviidakon  kirjoittaja W.R. Burnett

Tyylikameleontti Dolores Hitchens

Kirjailija katuojasta, ohjaaja kuilun partaalta. Kummisedän synty

”Niin vähän kuin mahdollista.” Robert Townen koiranpentu ja  Chinatownin synty

Heat 2. Legendaarinen rikoselokuva sai jatkoa – kirjana

Noir italiano: Carlo Lucarelli ja Massimo Carlotto

Nippon Noir: Kenzo Kitakata ja Fuminori Nakamura

Toisen kirjan vaikeus

VILLIN LÄNNEN KYYTIÄ

80-luvun lännenelokuvia: Lainsuojattomat (Long Riders, 1980),  Harmaa kettu – Lännen Legenda (Grey Fox, 1982) 

90-luvun lännenelokuvia: The Good Old Boys, Pikku-Jon balladi  (The Ballad of Little Jo), Maverick

The Kid

Boetticherin jalanjäljissä: Dead for a Dollar

Villi länsi valkokankaalla: Rautahevosta Tombstoneen

Pukkila-Jakki lännen mailla

KIRJALLISTA KYYTIÄ

Minun 70-lukuni

Hilirimpsis. Kritiikki omasta kirjasta 

Eräänlainen esikoiskirjailija

Rikoksen pyörteistä kylmän kyydin kautta jäätävään

Elämän hanttikortit

Mistä ideat tulevat?

Lukemattomuuden ylistys

Pakoon! Pakoon! 

Kolmas polku

Vuosikymmeneni 

30

Kirjoittaminen palkintona

Kirjailija on käsityöläinen

Kirjailija kujalla

Jimi Tomminen: Kirjailijat (t)yössä

Jimi Tomminen: Hyvät, pahat ja rumat  Hämeenlinnan taiteiden yössä

Näin kirjoitan lasten- ja nuortendekkareita

Meidän jengi, Kaisa ja Jenni

”Dear Moomin Writer”: Minä ja Muumi

Kiljusten paluu eli Jalmari Finnen jalanjäljissä – ja omillakin teillä

Ruusu Vieraalla maalla

Koskela ja minä

Mitä meistä tuli? Prosenttimiehen taustaa

Kun esivanhemmat puhuivat minulle. Soturisuvun synty

Vuoden 2022 huonoimmat hetket

Hallin Janne ja Santeri-renki

MUSIIKILLISTA KYYTIÄ

Sibelius mottimetsässä

Hämeenlinnan Jannen synty

Haitariblues

Laulujen lunnaat

Etelän rokin pioneerit 

Suomikantrin tarina

Inmates – cutout-löytö Keravan Anttilasta

Parolassa soi Tiikerihai

Bad Sign: Kun Teddystä tuli taas Aikka

Monena mies eläessään: Teddy, Aikka ja Alpo

Kuningattaren pitsileninki ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita

 

Kuningattaren pitsileninki sisältää kahden saksalaisen kirjailijan, Theo von Blankenseen ja Kurt Matullin kirjoittamia Holmes-mukaelmia 1900-luvun alusta, jolloin hahmo oli vapaata riistaa. Saksalaisissa versioissa ei nähdä tohtori Watsonia, vaan nuori Harry Taxon. Reijo Valta on toimittanut Wiipuri-sanomalehdessä julkaistuista suomennoksista uuden laitoksen, jossa nimitarinan lisäksi on kaksi muutakin kertomusta, Kullankaivajan majan salaisuus ja Lady Ruthin avioliitto. Valta on kirjoittanut myös jälkisanat. 

Pehmeäkantinen, 276 sivua, ISBN 9789527469156. Kansi Alfred Rodolffin kuvitusten pohjalta: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 

Arthur Conan Doyle: Valoa ja varjoja: varhaisia rikoskertomuksia

Valoa ja varjoja sisältää Arthur Conan Doylen varhaisia rikoskertomuksia vuosilta 1881-1891. Ne valottavat kirjailijan ensimmäisiä askelia aiheen parissa ja kohti hänen kestävintä luomustaan, Sherlock Holmesia. Tarinoissa esiintyy pari amatöörietsivää, mutta mukaan mahtuu myös kansainväliseen salaliittoon tempautuvia sivullisia, sarjamurhaajia, muinaisten druidien perillisiä ja mahdollisesti jotain yliluonnollisempaakin. Kertomukset ovat yhtä lukuun ottamatta aiemmin suomentamattomia. Teoksessa on suomentaja Mikael Luovan esipuhe.

Pehmeäkantinen, 296 s. ISBN 9789527469194. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 21,90 e (plus postikulut), saatavana myös esim. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa. Saatavana myös BoD:n verkkokaupassa sähkökirjana hintaan 8,49 e.

Emil Nervander: Uotilan isäntä; Katri

 

Emil Nervanderin Uotilan isäntä on intohimodraama, jossa nuori isäntä surmaa vaimonsa, koska on rakastunut nuorempaan naiseen. Murhan jälkeistä syyllisyyttä kuvaavaa Uotilan isäntää on usein sanottu ensimmäiseksi suomalaiseksi rikostarinaksi. Se ilmestyi aluksi ruotsiksi vuonna 1863 ja suomeksi seitsemän vuotta myöhemmin. Uotilan isäntä kuuluu samaan lajityyppiin kuin James M. Cainin Vahinko kello kaulassa ja Mika Waltarin Vieras mies tuli taloon, mutta ilman näiden synkkyyttä ja kohtalonomaisuutta.

Kirja sisältää myös Nervanderin toisen rikosaiheisen teoksen Katrin (1884). Se taas kertoo nuoresta naisesta, joka surmaa inhottavasti käyttäytyneen emäntänsä. Uotilan isäntää ei ole julkaistu painettuna sataan vuoteen, Katria taas ei ole painettuna julkaistu koskaan uudestaan.

Kirjassa on Juri Nummelinin esipuhe, jossa hän esittelee Nervanderin elämää ja tuotantoa.

Pehmeäkantinen, 192 s. ISBN 9789527469118. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Eskil Ylinen: Koronakostaja / Mikael Nyberg: Kulkutauti on yksinäinen juttu

Juuri kun luulit, että on taas turvallista mennä kauppaan... Korona iskee kuin miljoona volttia! Koronakostaja ja Kulkutauti on yksinäinen juttu ovat nopeita ja väkivaltaisia rikosromaaneja, joissa maski ei auta karskeimpaakaan kovanaamaa.

Koronakostaja ja Kulkutauti on yksinäinen juttu julkaistaan amerikkalaisen kioskikirjallisuuden parhaiden perinteiden mukaisena kääntökirjana. Flippaat vain kirjan ylösalaisin ja jatkat matkaasi petoksen ja intohimon maailmaan...

Eskil Ylinen on esikoiskirjailija, joka on pitkään haaveillut lyhyen ja tiukan noir-dekkarin tekemisestä parhaiden amerikkalaisten esikuvien tapaan. Mikael Nyberg taas on tunnetun kirjailijan salanimi, joka on aiemmin esiintynyt pienpainatteissa. Hän pitää esikuvanaan Peter Raben ja James McKimmeyn kaltaisia tinkimättömiä dekkariklassikoita.

Pehmeäkantinen, 220 s. ISBN 9789527469064. Kannet: Timo Ronkainen ja Juho Sihvonen, layout Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupoissa. 

Tapani Bagge: Rikoksen poluilla - ja muillakin

Yli sadan kirjan mies Tapani Bagge julkaisi neljä vuotta sitten ensimmäisen artikkelikokoelmansa Vaaran viehätys. Rikoksen poluilla – ja muillakin on sille jatkoa. Uudenkin kirjan jutut käsittelevät kirjallisuutta, televisiota ja elokuvaa, näkökulmana kirjoittajat. Aluksi liikutaan rikoksen poluilla, minkä jälkeen karautetaan Villiin länteen. Humoristien ja satiirikkojen kautta päästään osioon Elämä ja historia, joka sisältää sattumuksia ja muistelmia Baggen monipuolisen uran varrelta sekä kertoo hänen kirjojensa taustaa ja syntytarinaa.

Kirjan sisällysluettelo löytyy Baggen blogista täältä.

Pehmeäkantinen, 288 s. ISBN 978-952-7211-50-2. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 23,90 € (plus toimituskulut), Booky.fin verkkokaupassa 23,40 € (ei toimituskuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 23,30 € (plus toimituskulut), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 27,95 € (plus toimituskulut).

Tekstinäyte kirjan ensimmäisestä artikkelista: 

Yrjö Halme, Lauri Virta, Jaakko Riutta, Uppercut, Iso-Karhu

Yrjö Halme (1894-1978) on suomalaisen viihdekirjallisuuden ja -lehdistön suuri tuntematon. Lauri Virran nimellä hän julkaisi aikaansa edellä olleen realistisen rikosromaanin 24 tuntia, vauhdikkaita seikkailuromaaneja ja romantiikkaa. Jaakko Riutan nimellä tuli yksi seikkailuromaani. Omalla nimellään Halme kirjoitti vakavan esikoisromaanin, urheiluromaanin ja -tarinoita sekä kymmeniä urheilukirjoja. Uppercutina syntyi tuhansia urheilupakinoita, Iso-Karhuna vitsikirja. Lisäksi hän toimitti vuosikymmenien ajan Ilmarisen lukemistolehtiä.

Yrjö Halme syntyi Yrjö Rafael Eliassonina, mutta helsinkiläinen muurarinperhe suomalaisti sukunimensä 1905. Tärkeä tekijä Yrjön nuoruudessa oli kuusi vuotta vanhempi isoveli Juho, josta tuli Suomen mestari kolmiloikassa, pituushypyssä, keihäänheitossa ja viisiottelussa. Lontoon olympialaisissa 1908 Juho sijoittui keihäänheitossa kuudenneksi, Tukholmassa 1912 neljänneksi. Hän perusti Helsingin Kisa-Veikot 21-vuotiaana 1909.
Jo edellisenä vuonna Juho Halme oli perustanut Urheilijain Kustannus Oy:n, joka osti 1912 Suomen Urheilulehden. Seuraavana vuonna Halmeen veljekset alkoivat julkaista jokavuotista Urheilukalenteri-kirjaa, josta tuli suurmenestys. Se jatkoi ilmestymistään vuoteen 1951 saakka. Juho perusti myös urheilutarvikeliikkeen.
Juho Halmeen tie katkesi sisällissodan alussa 1. helmikuuta 1918. Punaiset teloittivat hänet ampumalla silloisen Nikolainkirkon portailla.
Syksyllä 1918 Suomen Urheilulehti jouduttiin myymään Otavalle. Yrjö Halme siirtyi Otavan palvelukseen ja jatkoi talossa aina vuoteen 1927 saakka. Silloin hänestä tuli Ilmarinen Oy:n toimitusjohtaja.
Yrjö Halme oli veljensä tavoin urheilun työmyyrä ja ideanikkari. Antwerpenin kisoista 1920 syntyi Suomen ensimmäinen olympiakirja ja kaksista seuraavista omansa. Hän oli pitkään Helsingin Sanomien sivutoiminen urheilutoimittaja, välillä Uuden Suomen.
Ilmarisen lehtien toimittajana Halmeella oli tiukat vaatimukset: juttujen piti olla jännittäviä, hyvällä normaaliproosalla kirjoitettuja, edetä vauhdikkaasti ja loppua yllättävästi. Hänen omat tarinansa täyttivät nämä vaatimukset alusta lähtien.
Esikoisromaani Korkea kohtalo ilmestyi 1918. Se on osin omaelämäkerrallinen. Päähenkilönä on nuorimies Espeli, joka asuu laitakaupungilla muurari-isänsä ja isoveljensä Nyyrin kanssa. Nyyrin kanssa hän käy myös kirjapainossa töissä. Espeli unelmoi kirjapainon Marjetasta muttei rohkene puhutella tyttöä.
Levoton isoveli lähtee merille. Espeli lähtee kirjapainosta kustantamoon ja kohoaa siellä nopeasti juoksupojasta konttoripäälliköksi. Lopulta hän kerää rohkeutensa ja pyytää saada saattaa Marjettaa töistä kotiin. Pian ollaan rakentamassa omaa taloa maalle.
Kirjan jälkimmäinen osa tapahtuu neljä vuotta myöhemmin. Veli palaa meriltä, ja veljekset alkavat toimia suojeluskunnan tehtävissä. Sota koituu molempien kohtaloksi.
Kirja on mainiota ajankuvaa ja paikoin jännittäväkin. Punaiset nähdään venäläisten harhaanjohtamina ja viimein ”eläiminä”. Rakkaustarina ja päähenkilö ovat puhtaan ihanteellisia, mutta Nyyrissä on sentään rosoakin.

Juri Nummelin: Yksityisetsivä

Turkulainen yksityisetsivä Jorma Kulma puuhailee nousevan äärioikeiston parissa ja joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa. Aatetovereista ei ole apua enää siinä vaiheessa, kun elämänhallinta pettää. Vatsakaan ei toimi halutulla tavalla. Sydämen tykytyksiä aiheuttaa myös Lausteella asuva senegalilainen pakolainen Francois, jonka lihaksikkaasta vartalosta Jorma Kulma huomaa haaveilevansa.

Juri Nummelinin Yksityisetsivä on jotain aivan muuta kuin perinteiset rikosromaanit, härski, arvaamaton, asiaton, poliittinen.

Kirjasta sanottua: "Perinteisenä rikosromaanina Yksityisetsivää ei kannata opiskella. Kirjan kuvasto on tarkoituksellisen ronskia eikä taatusti istu minkään asian valtavirtaan. Itseni kaltainen kaikenlaisissa liemissä keitetty lukija puolestaan ottaa hyvän asennon, antaa tekstin viedä ja nauttii. (...)  Ennen kaikkea Nummelinin tekstistä huokuu, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ammattilaisuus ja –maisuus syntyvät siitä. Jäljestä näkee, että kirjoitteleminen on vuosia sitten muuttunut kirjoittamiseksi. Teksti kulkee ja kuljettaa. Sen ääressä tulee vähän samanlainen olo kuin seuratessaan ammattitaitoista remonttimiestä tapetointitöissä: tekemistä on ilo katsella, vaikka ei yhtään tykkäisi seinille läiskittävän tavaran kuosista. Kun homma käy." (Teemu Paarlahti) "Nummelin (...) on hyvä kirjoittaja ja saanut tässäkin juonen ja dialogin kulkemaan." (Antti Turunen, Ruumiin Kulttuuri)

Juri Nummelin (s. 1972) on kovaksikeitetyn ja noir-kirjallisuuden asiantuntija, joka tuntee vaistonvaraista inhoa pitkiä ja yhteiskuntakriittisiksi väitettyjä skandidekkareita kohtaan. Hän lukee aina mieluummin vanhan Ilves-sarjan pokkarin kuin sarjamurhaajan tempauksista kertovan hittijännärin.

Pehmeäkantinen, 228 sivua. ISBN 978-952-7211-24-3. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus toimituskulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,90 € (ei toimituskuluja). Ei vielä Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.

Tekstinäyte:

I

”Tuosta ovesta mennään sisään, tästä ulos.”
Kaveri mulkaisi minua. Nuori tyyppi, reilu kaksikymppinen, vaaleanruskea, niin kuin somalit useasti. "Lukeeko tässä muka, että pitää mennä tuosta ovesta?"
Rupesi nenäkkääksi vai? "Aina sisälle mennään vasemmalta ja ulos tullaan oikealta", sanoin.
"Ei se ole mikään liikennesääntö. Sitäpaitsi mähän olen menossa ulos oikealta."
"Vasemmalta."
"Siis mitä? Kummasta sitä nyt mennään? Tiedätkö itsekään?"
"Rupeatko vittuilemaan vai?"
"Hei, päästä nyt vaan ohitse, mulla on kiire bussiin."
"No mene sitten", sanoin ja väistin. Kaveri lehahti ohi hajuvedeltä löyhkäten. Olin kuulevinani että se mutisi itsekseen vitun urpo. Mietin hetken, että taklaisin sen maahan, mutta se ei ehkä näyttäisi hyvältä.
"Perkeleen mutiainen”, mutisin perään ja painuin Wiklundin lipan alta torille ja suoraan auringonpaahteeseen. Maalaismyyjät olivat jo laittamassa kojujaan pois. Maahan oli pudonnut joltain myyjältä pari tomaattia. Kumarruin ja poimin ne käteeni.
"Tule silloin kun tavaroista maksetaan." Se oli joku kurttuinen jyväjemmari.
"Heti huomenna", sanoin kääntymättä ja maiskuttelin tomaatteja kävellessäni autolleni.

Arthur Morrison: Martin Hewitt ratkaisee

Kun Sherlock Holmes menehtyi Reichenbachin putouksilla vuonna 1894 maansuru oli suuri. Lukijat ja kustantajat kaipasivat salapoliisia takaisin. Strandin ratkaisu oli julkaista Arthur Morrisonin Holmes-klooni Martin Hewittin seikkailuja. Hewitt ehti käsitellä 25 tapausta ennen kuin 1903 paljastui, että Holmes oli lavastanut kuolemansa. Holmesin paluun myötä Hewitt siirtyi kirjallisuuden historiaan.

Hewitt tuli tuoreeltaan tutuksi suomalaisillekin. Tähän teokseen on koottu seitsemän 1800- ja 1900-lukujen taitteessa suomalaisissa sanomalehdissä ilmestynyttä tarinaa. Teoksen on koonnut ja saatesanoilla varustanut Reijo Valta.

Arthur George Morrison (1863-1945) oli englantilainen kirjailija ja toimittaja, joka tunnetaan realistisista työväenluokkaa kuvaavista romaaneistaan. Morrison kirjoitti myös joukon arvostettuja perinteisiä salapoliisitarinoita, joiden pääosassa oli päättelytaitoinen Martin Hewitt.

Pehmeäkantinen, 276 s. ISBN 978-952-7211-21-2. Bookyn verkkokaupassa 16,10 € (ei postikuluja), BoD:n verkkokaupassa 15,90 (plus postikulut).

Sisällysluettelo: 

Reijo Valta: Saatteeksi
Dixonin torpeedo
Eksynyt muukalainen
Kilpikonnahistoria
Nicobar-laivan kultaharkot
Salaperäinen murha Muurattihuvilassa
Kadonnut Laker
Rerosen kuolema

Ote Reijo Vallan esipuheesta: 

Martin Hewitt oli kuuluisan Sherlock Holmesin klooni. Hänen seikkailunsa alkoivat samassa lehdessä kuin Holmes oli selvitellyt tapauksiaan, Strandissa. Ensimmäinen tarina ilmestyi vuonna 1894 pian sen jälkeen kun Holmes ja hänen päävihollisensa Moriarty olivat ottaneet yhteen Reichenbachin putouksilla. Koska Arthur Conan Doyle tappoi oman salapoliisinsa – tai ainakin niin
silloin kuviteltiin – syntyi tilaa uudelle lontoolaiselle terävä-älyiselle salapoliisille. Morrison ei ollut ainoa Holmesin kloonaaja. Clifford Ashdown, L. T. Meade, paronitar Orczy, Headon Hill, Grant Allen, Israel Zangwill, M. P. Shiel, Fergus Hume, Guy Boothby ja muutamat muut kirjoittivat myös ongelmia ratkovista yksityisistä salapoliiseista.
Arthur Morrison työskenteli Strandin toimituksessa, joten Martin Hewittin synnyttäminen ei liene ollut yksinomaan hänen oma ajatuksensa. Sherlock Holmesin paikka lehdessä oli täytettävä. Vuosina 1894-1903 hän kirjoitti 25 Hewitt-tarinaa, joista koostettiin kolme kirjaa: Martin Hewitt, Investigator, The Chronicles of Martin Hewitt ja The Adventures of Martin Hewitt. Neljäs teos, kuusi tarinaa sisältävä The Red Triangle, sivusi Hewittin maailmaa, sen pääosassa oli rikosmaailman aivot, superrikollinen Mayes.
Ensimmäinen Martin Hewitt -kertomus ilmestyi maaliskuussa 1894. Hewitt oli asianajaja, joka oli siirtynyt yksityisetsiväksi deduktiivisten taitojensa ansiosta. Lontoo oli hänen toimipaikkansa, ja Holmesin tapaan hän piti kotikaupunkiaan koko maailman mielenkiintoisimpana paikkana. ”Ei löydy mitään maailmassa, joka ei ole mahdollista, ja ei ole tapahtunut eli ei tapahdu Lontoossa”, kuten Hewitt usein tapasi todeta. Ensimmäisessä tapauksessaan Hewitt ratkaisi jalokiviryöstön kolmen puoleksipalaneen tulitikun avulla.

Juha Mäntylä & Arttu Tuominen (toim.): Koivulehto - valon ja varjon tarinoita

Koivulehdon novellit ovat saaneet innoituksensa Suomen kesäöistä - niiden valoisuudesta ja varjoista. Kaikki tarinat kiertyvät juhannuksen ympärille ja vievät lukijan hämäriin metsiin, vesien äärelle ja keskikesän tuoksuihin. Lähde kolmentoista kokeneen kirjailijan matkaan halki usvaisten laidunniittyjen ja rannoilla palavien kokkojen ja koe keskikesän taika.

Koivulehto on ensimmäinen Suomessa julkaistu juhannusaiheinen kauhu- ja jännitysnovellien antologia. Tunnelmallisia novelleja ovat kirjoittaneet muun muassa Harri Hietikko, Juha Jyrkäs, Pasi Luhtaniemi, Helena Numminen ja Karoliina Suoniemi. Kirjan ovat toimittaneet jazz-dekkareistaan tunnettu Juha Mäntylä ja rikosromaaneistaan kehuttu Arttu Tuominen. Kirjan "sisältö on napakkaa, tyylikästä ja loppuun hiottua lyhytproosaa", kirjoittaa arviossaan Satakunnan Kansan arvostelija Jari Olavi Hiltunen.

152 s., pehmeäkantinen. ISBN 978-952-7211-09-0. Booky.fin verkkokaupassa 15,40 e (ei toimituskuluja), BoD:n verkkokaupassa 15 e (plus toimituskulut).

Sisällysluettelo:

Sana Mustonen: Vihasta vapaa
Karoliina Suoniemi: Metsänpeitto
Rake Tähtinen: Sinivalkoinen leninki
Pasi Luhtaniemi: Perintövene
Heleena Lönnroth: Juhannussammakosta se alkoi
Arttu Tuominen: Tinasotilas
Jaana Lehtiö: Sirkan juhannussuunnitelma
Henry Aho: Juhannussauna
Juha Jyrkäs: Tutkimattomat ovat hänen tiensä
Juha Mäntylä: Koivulehto
Helena Numminen: Juhannusheila
Harri V. Hietikko: Neljä ja puoli
Jasu Rinneoja: Hedelmällisyyden juhla

Tekstinäyte Helena Nummisen novellista "Juhannusheila":

Metsä on suuri ja kostea. Kuuset kutsuvat luokseen kuin ahnas syli. Sinne on helppo pettyneen upota ja vaikka unohtua ikuisiksi ajoiksi. Päivä painuu jo suolammen taakse ja usva nousee sinisinä lieskoina. Se kietoo Lisbetin ja kantaa hänen sieraimiinsa eläimen hajua.
Mikä siellä risahtelee? Lisbet säikähtää. Hän istuu kannolle kuuntelemaan. Pihka valuu kannon reunaa ja tarttuu käsiin. Kuusten välissä vilahtaa punaisen hännän valkoinen pää. Kettu lähestyy ja jää höristelemään korviaan. Se nuuhkii ihmisen hajua. Sitten se kääntyy ja lähtee tiehensä. Mustan korven perukoilta lehahtaa siihen korppi, istahtaa viereiselle kannolle ja rääkäisee iltahuutonsa. 
Silloin Lisbet ottaa lituskaisen muovipullon taskustaan ja siemaisee. Olkoon tämä paukku juhannuksen kunniaksi, vaikkei heilaa enää olekaan, hän huokaisee. Ja päässä kihahtaa mukavasti. 
Hänen mielensä palaa laivalle. Onneksi hän ehti vielä hankkimaan itselleen juhannusjuomat ennen kuin laiva kääntyi laituriin. Hän juoksi tax free -myymälään ja kahmi niin monta Viru Valge -pulloa kuin sai kassiinsa mahtumaan. Jotain halpaa ja kansanomaista tuon korean keikarin vastapainoksi, hän päätti. Jotain luotettavaa hän tarvitsi, jos ei muuta niin juhannushumalan, sellaisen että muisti himmenee.
Lisbet maistaa taas polttavaa juomaa. Tuntee kuinka se valuu alas ja lämmittää mahaa kuin kuuma kämmen.
Sitten hän tarpoo eteenpäin. Kuuset harvenevat ja matalia mäntyjä ilmestyy maisemaan, kunnes nekin melkein loppuvat ja letto lähestyy. Lisbetin jalat uppoavat vetiseen rahkasammaleeseen. Hän pysähtyy, suonsilmäkkeet näyttävät pohjattomilta kaivoilta. Sinne voisi upottaa pettymyksensä ja sinne voisi upota itsekin, hän uhoaa. Sieltä ei häntä enää löydettäisi.