Tomi Peuhkurinen: Kovaa peliä II

Kovaa peliä -elokuvan jatko-osa on noussut yllättäen Suomen filmitaivaan ykköseksi. Tamperelaisen bisneseliitin moraalittomia koukeroita tonkivasta yksityisetsivästä kertovan elokuvan tarina heijastuu todellisuuteen, kun pienen levitysfirman Peralle ja Jaskalle menestys kihahtaa kalloon vähän liian rajusti. Raittila-niminen kovapintainen poliisi kuulee freelance-kriitikko Jaakolle luvatuista auliista antimista, ja homma riistäytyy käsistä. Avioero on Peran ongelmista pienimpiä, kun seuraavan elokuvan kohtalo on vaakalaudalla eikä hyvännäköinen sihteeri Janicakaan enää siedä seksististen pomojensa touhuja. Viimeisetkin moraalinrippeet viskataan nurkkaan yhteen viikonloppuun tiivistyvän kurimuksen alla. Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että leffabisneksessä alamäki alkaa ensi-illasta.

"Luvassa on rutkasti moraalittomia tekoja sekä yksityiskohtaisesti kuvailtuja seksin ja väkivallan kuvauksia." (esipuheesta)

"Tunnistan Peuhkurisessa sukulaissielun." (Mikael X. Messi, Lausteen himokämpän kirjoittaja)

Tomi Peuhkurinen on tamperelainen elokuva-alan työntekijä. Hän on aiemmin julkaissut novellikokoelman Ilmassa musta kissa (Hexen Press 2016) ja toimittanut kirjan X-Rated: sis. epäkorrektia materiaalia (Helmivyö 2020). Kovaa peliä II on hänen esikoisromaaninsa.

Pehmeäkantinen, 220 sivua. ISBN 9789527211960. Kansi: Pertti Jarla. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Tekstinäyte: 

Pyykkönen havahtuu unenomaisesta horroksestaan kun Mandy ja Janica astuvat taas huoneeseen. Hän ei osaa sanoa kauanko edellisestä kerrasta on kulunut. Se tuntuu ikuisuudelta, mutta saattaa oikeasti olla vain edellisenä päivänä. Hän olisi hämmästynyt jos hänelle olisi kerrottu, että naiset olivat olleet täällä viimeksi aamupäivällä.

Kuuluu naurua, hän pitää silmänsä kiinni. Hän on valmis sanomaan mitä tahansa, että pääsisi tästä tuolista pois ja omaan kotiin. – Mitä te haluatte tietää, hän sopertaa. 

– Mä kerron mitä te ikinä haluatte.

Janica nauraa.

– Tää on ihan liian helppoa, Mandy sanoo ja seisahtuu Pyykkösen eteen.

Pyykkönen vavahtaa, pitäisikö tämän olla vielä vaikeampaa?

Mandyn haaleat silmät kimaltelevat, ne ovat kuin jäätä. Olotilastaan ja olosuhteista huolimatta Pyykkönen olisi valmis taluttamaan tämän alttarille jos olisi saanut vaikka vain yhden panon eikä sitten enää ikinä mitään muuta.

Mandyn käteen ilmestyy veitsi kuin tyhjästä. Hän heiluttelee veitsen kärjellä Pyykkösen häpykarvoja. – Vittu ku te ette osaa edes siistiä näitä karvoja. Pyykkösen kyrpä vavahtaa tuuhean karvatupsun keskellä ja häntä hävettää.

Tapani Bagge: Rikoksen poluilla - ja muillakin

Yli sadan kirjan mies Tapani Bagge julkaisi neljä vuotta sitten ensimmäisen artikkelikokoelmansa Vaaran viehätys. Rikoksen poluilla – ja muillakin on sille jatkoa. Uudenkin kirjan jutut käsittelevät kirjallisuutta, televisiota ja elokuvaa, näkökulmana kirjoittajat. Aluksi liikutaan rikoksen poluilla, minkä jälkeen karautetaan Villiin länteen. Humoristien ja satiirikkojen kautta päästään osioon Elämä ja historia, joka sisältää sattumuksia ja muistelmia Baggen monipuolisen uran varrelta sekä kertoo hänen kirjojensa taustaa ja syntytarinaa.

Kirjan sisällysluettelo löytyy Baggen blogista täältä.

Pehmeäkantinen, 288 s. ISBN 978-952-7211-50-2. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 23,90 € (plus toimituskulut), Booky.fin verkkokaupassa 23,40 € (ei toimituskuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 23,30 € (plus toimituskulut), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 27,95 € (plus toimituskulut).

Tekstinäyte kirjan ensimmäisestä artikkelista: 

Yrjö Halme, Lauri Virta, Jaakko Riutta, Uppercut, Iso-Karhu

Yrjö Halme (1894-1978) on suomalaisen viihdekirjallisuuden ja -lehdistön suuri tuntematon. Lauri Virran nimellä hän julkaisi aikaansa edellä olleen realistisen rikosromaanin 24 tuntia, vauhdikkaita seikkailuromaaneja ja romantiikkaa. Jaakko Riutan nimellä tuli yksi seikkailuromaani. Omalla nimellään Halme kirjoitti vakavan esikoisromaanin, urheiluromaanin ja -tarinoita sekä kymmeniä urheilukirjoja. Uppercutina syntyi tuhansia urheilupakinoita, Iso-Karhuna vitsikirja. Lisäksi hän toimitti vuosikymmenien ajan Ilmarisen lukemistolehtiä.

Yrjö Halme syntyi Yrjö Rafael Eliassonina, mutta helsinkiläinen muurarinperhe suomalaisti sukunimensä 1905. Tärkeä tekijä Yrjön nuoruudessa oli kuusi vuotta vanhempi isoveli Juho, josta tuli Suomen mestari kolmiloikassa, pituushypyssä, keihäänheitossa ja viisiottelussa. Lontoon olympialaisissa 1908 Juho sijoittui keihäänheitossa kuudenneksi, Tukholmassa 1912 neljänneksi. Hän perusti Helsingin Kisa-Veikot 21-vuotiaana 1909.
Jo edellisenä vuonna Juho Halme oli perustanut Urheilijain Kustannus Oy:n, joka osti 1912 Suomen Urheilulehden. Seuraavana vuonna Halmeen veljekset alkoivat julkaista jokavuotista Urheilukalenteri-kirjaa, josta tuli suurmenestys. Se jatkoi ilmestymistään vuoteen 1951 saakka. Juho perusti myös urheilutarvikeliikkeen.
Juho Halmeen tie katkesi sisällissodan alussa 1. helmikuuta 1918. Punaiset teloittivat hänet ampumalla silloisen Nikolainkirkon portailla.
Syksyllä 1918 Suomen Urheilulehti jouduttiin myymään Otavalle. Yrjö Halme siirtyi Otavan palvelukseen ja jatkoi talossa aina vuoteen 1927 saakka. Silloin hänestä tuli Ilmarinen Oy:n toimitusjohtaja.
Yrjö Halme oli veljensä tavoin urheilun työmyyrä ja ideanikkari. Antwerpenin kisoista 1920 syntyi Suomen ensimmäinen olympiakirja ja kaksista seuraavista omansa. Hän oli pitkään Helsingin Sanomien sivutoiminen urheilutoimittaja, välillä Uuden Suomen.
Ilmarisen lehtien toimittajana Halmeella oli tiukat vaatimukset: juttujen piti olla jännittäviä, hyvällä normaaliproosalla kirjoitettuja, edetä vauhdikkaasti ja loppua yllättävästi. Hänen omat tarinansa täyttivät nämä vaatimukset alusta lähtien.
Esikoisromaani Korkea kohtalo ilmestyi 1918. Se on osin omaelämäkerrallinen. Päähenkilönä on nuorimies Espeli, joka asuu laitakaupungilla muurari-isänsä ja isoveljensä Nyyrin kanssa. Nyyrin kanssa hän käy myös kirjapainossa töissä. Espeli unelmoi kirjapainon Marjetasta muttei rohkene puhutella tyttöä.
Levoton isoveli lähtee merille. Espeli lähtee kirjapainosta kustantamoon ja kohoaa siellä nopeasti juoksupojasta konttoripäälliköksi. Lopulta hän kerää rohkeutensa ja pyytää saada saattaa Marjettaa töistä kotiin. Pian ollaan rakentamassa omaa taloa maalle.
Kirjan jälkimmäinen osa tapahtuu neljä vuotta myöhemmin. Veli palaa meriltä, ja veljekset alkavat toimia suojeluskunnan tehtävissä. Sota koituu molempien kohtaloksi.
Kirja on mainiota ajankuvaa ja paikoin jännittäväkin. Punaiset nähdään venäläisten harhaanjohtamina ja viimein ”eläiminä”. Rakkaustarina ja päähenkilö ovat puhtaan ihanteellisia, mutta Nyyrissä on sentään rosoakin.

Juri Nummelin: Yksityisetsivä

Turkulainen yksityisetsivä Jorma Kulma puuhailee nousevan äärioikeiston parissa ja joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa. Aatetovereista ei ole apua enää siinä vaiheessa, kun elämänhallinta pettää. Vatsakaan ei toimi halutulla tavalla. Sydämen tykytyksiä aiheuttaa myös Lausteella asuva senegalilainen pakolainen Francois, jonka lihaksikkaasta vartalosta Jorma Kulma huomaa haaveilevansa.

Juri Nummelinin Yksityisetsivä on jotain aivan muuta kuin perinteiset rikosromaanit, härski, arvaamaton, asiaton, poliittinen.

Kirjasta sanottua: "Perinteisenä rikosromaanina Yksityisetsivää ei kannata opiskella. Kirjan kuvasto on tarkoituksellisen ronskia eikä taatusti istu minkään asian valtavirtaan. Itseni kaltainen kaikenlaisissa liemissä keitetty lukija puolestaan ottaa hyvän asennon, antaa tekstin viedä ja nauttii. (...)  Ennen kaikkea Nummelinin tekstistä huokuu, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ammattilaisuus ja –maisuus syntyvät siitä. Jäljestä näkee, että kirjoitteleminen on vuosia sitten muuttunut kirjoittamiseksi. Teksti kulkee ja kuljettaa. Sen ääressä tulee vähän samanlainen olo kuin seuratessaan ammattitaitoista remonttimiestä tapetointitöissä: tekemistä on ilo katsella, vaikka ei yhtään tykkäisi seinille läiskittävän tavaran kuosista. Kun homma käy." (Teemu Paarlahti) "Nummelin (...) on hyvä kirjoittaja ja saanut tässäkin juonen ja dialogin kulkemaan." (Antti Turunen, Ruumiin Kulttuuri)

Juri Nummelin (s. 1972) on kovaksikeitetyn ja noir-kirjallisuuden asiantuntija, joka tuntee vaistonvaraista inhoa pitkiä ja yhteiskuntakriittisiksi väitettyjä skandidekkareita kohtaan. Hän lukee aina mieluummin vanhan Ilves-sarjan pokkarin kuin sarjamurhaajan tempauksista kertovan hittijännärin.

Pehmeäkantinen, 228 sivua. ISBN 978-952-7211-24-3. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus toimituskulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,90 € (ei toimituskuluja). Ei vielä Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.

Tekstinäyte:

I

”Tuosta ovesta mennään sisään, tästä ulos.”
Kaveri mulkaisi minua. Nuori tyyppi, reilu kaksikymppinen, vaaleanruskea, niin kuin somalit useasti. "Lukeeko tässä muka, että pitää mennä tuosta ovesta?"
Rupesi nenäkkääksi vai? "Aina sisälle mennään vasemmalta ja ulos tullaan oikealta", sanoin.
"Ei se ole mikään liikennesääntö. Sitäpaitsi mähän olen menossa ulos oikealta."
"Vasemmalta."
"Siis mitä? Kummasta sitä nyt mennään? Tiedätkö itsekään?"
"Rupeatko vittuilemaan vai?"
"Hei, päästä nyt vaan ohitse, mulla on kiire bussiin."
"No mene sitten", sanoin ja väistin. Kaveri lehahti ohi hajuvedeltä löyhkäten. Olin kuulevinani että se mutisi itsekseen vitun urpo. Mietin hetken, että taklaisin sen maahan, mutta se ei ehkä näyttäisi hyvältä.
"Perkeleen mutiainen”, mutisin perään ja painuin Wiklundin lipan alta torille ja suoraan auringonpaahteeseen. Maalaismyyjät olivat jo laittamassa kojujaan pois. Maahan oli pudonnut joltain myyjältä pari tomaattia. Kumarruin ja poimin ne käteeni.
"Tule silloin kun tavaroista maksetaan." Se oli joku kurttuinen jyväjemmari.
"Heti huomenna", sanoin kääntymättä ja maiskuttelin tomaatteja kävellessäni autolleni.