Lemmen voima: tarinoita kuolleiden rakastamisesta

"Hän laskeutuu miehen viereen ruumislaudoille ja kuvittelee sen olevan pehmeämpi peti. Hän syleilee miestä niin kuin monta kertaa aiemminkin ja kuljettaa miehen kättä kohti lantiotaan samalla lailla kuin se on kulkenut hänen ihollaan monta kertaa ennenkin..."

Nekrofilia on seksuaalinen mieltymys, jossa ihmisen himo kohdistuu kuolleisiin ruumiisiin. Kuolleen rakastamista ja kalmoihin sekaantumista on kuvattu kirjallisuudessa ja kuvataiteessa jo pitkään - ei tarvitse mainita kuin nimet Edgar Allan Poe, H. P. Lovecraft ja Edvard Munch.

Juri Nummelinin ja Tomi Peuhkurisen toimittama Lemmen voima on ensimmäinen Suomessa julkaistu antologia, joka keskittyy ruumiita kohtaan tunnettuun himoon tai viehtymykseen. Kokoelman tarinoista osa on ronskimpia ja graafisempia, osa puolestaan eroottisia tai romanttisiakin, huumoria unohtamatta. Kirjoittajina ovat muun muassa kauhu- ja spefikirjailijoidemme kermaa, kuten Akseli Heikkilä, Artemis Kelosaari, Elina Loisa ja Miina Supinen, ja muita, kuten Juri Nummelin ja Sinikka Vuola. Teoksen avaa Nummelinin, Peuhkurisen ja Lauri Latun kirjoittama esipuhe, jossa käydään läpi nekrofilian kulttuurihistoriaa.

Pehmeäkantinen, 214 s. ISBN 9789527469644. Kansi: Kari A. Sihvonen. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus postimaksut), saatavana myös muissa verkkokaupoissa. 

Sisällysluettelo: 

Lauri Lattu, Juri Nummelin, Tomi Peuhkurinen: Lukijalle

Elina Loisa: Lemmen voima

Miina Supinen: Prinsessa

Lauri Lattu: Rakkautta juoksuhaudoissa

Tomi Peuhkurinen: Rakkauden laji

Sinikka Vuola: Pieni kuolema

Timo Hellman: Olipa kerran sota

Esko Roininen: Backrooms

Juri Nummelin: Kuolleet syö keltaista lunta

Juha Mäntylä: Mielen labyrintti

Tuomas Aitonurmi: Livahdus

Akseli Heikkilä: Raatokukka

Artemis Kelosaari: Paronitar, papitar, juristi, lämmittäjä

Tomi Peuhkurinen: Kovaa peliä II

Kovaa peliä -elokuvan jatko-osa on noussut yllättäen Suomen filmitaivaan ykköseksi. Tamperelaisen bisneseliitin moraalittomia koukeroita tonkivasta yksityisetsivästä kertovan elokuvan tarina heijastuu todellisuuteen, kun pienen levitysfirman Peralle ja Jaskalle menestys kihahtaa kalloon vähän liian rajusti. Raittila-niminen kovapintainen poliisi kuulee freelance-kriitikko Jaakolle luvatuista auliista antimista, ja homma riistäytyy käsistä. Avioero on Peran ongelmista pienimpiä, kun seuraavan elokuvan kohtalo on vaakalaudalla eikä hyvännäköinen sihteeri Janicakaan enää siedä seksististen pomojensa touhuja. Viimeisetkin moraalinrippeet viskataan nurkkaan yhteen viikonloppuun tiivistyvän kurimuksen alla. Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että leffabisneksessä alamäki alkaa ensi-illasta.

"Luvassa on rutkasti moraalittomia tekoja sekä yksityiskohtaisesti kuvailtuja seksin ja väkivallan kuvauksia." (esipuheesta)

"Tunnistan Peuhkurisessa sukulaissielun." (Mikael X. Messi, Lausteen himokämpän kirjoittaja)

Tomi Peuhkurinen on tamperelainen elokuva-alan työntekijä. Hän on aiemmin julkaissut novellikokoelman Ilmassa musta kissa (Hexen Press 2016) ja toimittanut kirjan X-Rated: sis. epäkorrektia materiaalia (Helmivyö 2020). Kovaa peliä II on hänen esikoisromaaninsa.

Pehmeäkantinen, 220 sivua. ISBN 9789527211960. Kansi: Pertti Jarla. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Tekstinäyte: 

Pyykkönen havahtuu unenomaisesta horroksestaan kun Mandy ja Janica astuvat taas huoneeseen. Hän ei osaa sanoa kauanko edellisestä kerrasta on kulunut. Se tuntuu ikuisuudelta, mutta saattaa oikeasti olla vain edellisenä päivänä. Hän olisi hämmästynyt jos hänelle olisi kerrottu, että naiset olivat olleet täällä viimeksi aamupäivällä.

Kuuluu naurua, hän pitää silmänsä kiinni. Hän on valmis sanomaan mitä tahansa, että pääsisi tästä tuolista pois ja omaan kotiin. – Mitä te haluatte tietää, hän sopertaa. 

– Mä kerron mitä te ikinä haluatte.

Janica nauraa.

– Tää on ihan liian helppoa, Mandy sanoo ja seisahtuu Pyykkösen eteen.

Pyykkönen vavahtaa, pitäisikö tämän olla vielä vaikeampaa?

Mandyn haaleat silmät kimaltelevat, ne ovat kuin jäätä. Olotilastaan ja olosuhteista huolimatta Pyykkönen olisi valmis taluttamaan tämän alttarille jos olisi saanut vaikka vain yhden panon eikä sitten enää ikinä mitään muuta.

Mandyn käteen ilmestyy veitsi kuin tyhjästä. Hän heiluttelee veitsen kärjellä Pyykkösen häpykarvoja. – Vittu ku te ette osaa edes siistiä näitä karvoja. Pyykkösen kyrpä vavahtaa tuuhean karvatupsun keskellä ja häntä hävettää.