Kari Glödstaf: 1000 mykkäelokuvaa. Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta

Mykän elokuvan aikakausi kesti noin neljäkymmentä vuotta, sen jälkeen niitä on tehty vain satunnaisesti. Kulta-aikana valmistuneista kymmenistä tuhansista nimikkeistä vain ani harva on säilynyt ja yleisesti arvioidaankin, että jopa 80 prosenttia kaikista tehdyistä mykkäelokuvista on tuhoutunut tai kateissa. Säilyneet ovat sirpaleina ympäri maailmaa: ei ole tavatonta, että saksalainen elokuva löytyy Suomesta, amerikkalainen Venäjältä, italialainen Australiasta tai ranskalainen Norjasta.

1000 mykkäelokuvaa tarjoilee laajan katsauksen aivan ensimmäisistä lyhytelokuvista 2000-luvun viimeisimpiin tuotantoihin. Keskiössä ovat pitkät näytelmäelokuvat, merkittävimpiä lyhytelokuvia unohtamatta. Lähde mukaan kolme eri vuosisataa kattavalle seikkailulle!

Teoksesta sanottua: "Kotimaisen elokuvakirjallisuuden tila on ollut viime vuosina sen verran kalpea ja katatoninen, että saadessaan käteensä elokuvataiteen varhaisimpiin vuosikymmeniin erikoistuneen Kari Glödstafin uuden järeän mykkäelokuvaa käsittelevän hakuteoksen joutuu melkein nipistämään itseään. Tuhat, pääosin pitkää elokuvaa nimien mukaan aakkostettuna sisältävä opus toimii dramaturgisesti hyvin myös kannesta kanteen luettuna (...) [Glödstaf] luo kirjaansa myös kriittisen kaanonin eikä epäröi kertoa huterampien ja tylsempien töiden kohdalla totuutta. (...) Glödstaf kirjoittaa innoittuneesti ja asiantuntevasti ja suoritus on työmäärältään siinä määrin huomattava, että Chaplinin kuuluisan knallin voi kohottaa kiitokseksi päästä." (Lauri Timonen, Filmihullu 2018)

Kari Glödstaf (s. 1974) on lappeenrantalainen tietokirjailija ja mykkäelokuvaentusiasti, joka haalii kokoelmiinsa lähes kaikkea aiheeseen liittyvää. Hän ylläpitää Mykkäelokuvasivustoa, tekee tiivistä yhteistyötä Forssan Kansainvälisten Mykkäelokuvafestivaalien kanssa ja on hiljattain avustanut KAVI:a kotimaisten mykkäelokuvien rekonstruoimisessa. 1000 mykkäelokuvaa: sirpaleita elokuvan kulta-ajalta on hänen kolmas teoksensa.

Pehmeäkantinen, 444 s. ISBN 978-952-7211-23-6. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 30 € (plus postikulut), Booky.fissa 26,70 € (ei postikuluja), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 34,95 € (plus postikulut), Adlibriksen  verkkokaupassa 27,70 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte: 

AARNE-HERRAN RAHAT
Herr Arnes pengar. En vinterballad i 5 akter

Mauritz Stillerin pääteoksena pidetty Aarne-herran rahat on Selma Lagerlöfin novelliin perustuva balladi kolmesta skotlantilaisesta palkkasotilaasta. Kustaa Vaasan joukoissa taistelleet sotilaat vangitaan, mutta heidän onnistuu paeta ja pakomatkan aikana he syyllistyvät veritekoon, joka uhkaa viedä heidät hirsipuuhun. Pakomatka Ruotsista Skotlantiin keskeytyy, koska meri on jäässä, joten murhamiesten ei auta kuin odottaa kevättä ja toivoa, ettei heidän tekemänsä rikos selviä siihen mennessä.
Suurella rahalla ja vaivalla luotu elokuva lukeutuu mykän kauden suuriin mestariteoksiin. Julius Jaenzonin kuvaus on loisteliasta ja lähestulkoon jokainen kuva kuin maalaus: harvoin on talvimaisemia käytetty yhtä hyvin hyödyksi kuin tässä elokuvassa. Tuotantopuoli on toteutettu huolellisesti aina pienintä yksityiskohtaa myöten. Tarinan jännite pysyy vahvana loppuun asti ja elokuva huipentuu tavalla, jota ei hevin unohda. Lopun hautajaissaattue on todennäköisesti vaikuttanut sekä Fritz Langin Niebelungein lauluun (1924) että Sergein Eisensteinin Iivana Julmaan (1944). Gustaf Molander ohjasi aiheesta uusintaversion vuonna 1954.
1919 RUOTSI
Tuotanto: Svenska Biografteatern. Tuottaja: Charles Magnusson. Ohjaus: Mauritz Stiller. Käsikirjoitus: Gustaf Molander, Mauritz Stiller (Selma Lagerlöfin novellista). Kuvaus: J. Julius (Julius Jaenzon). Lavastus: Harry Dahlström, Alexander Bako. Puvustus: Axel Esbensen.
Näyttelijät: Mary Johnson (Elsalill), Richard Lund (Sir Archie), Erik Stocklassa (Sir Philip), Bror Berger (Sir Donald), Wanda Rothgardt (Berghild), Hjalmar Selander (Aarne-herra), Concordia Selander (Aarnen vaimo).
Ensi-ilta: 28.9.1919 / 3.12.1919

AATAMIN PUVUSSA JA VÄHÄN EEVANKIN

1930-luvulle tultaessa äänielokuvan lopullinen läpimurto myös Suomessa oli vain ajan kysymys. Ensimmäiset äänielokuvat saapuivat Helsinkiin syksyllä 1929, mutta omia tuotantoja jouduttiin odottamaan vielä reilun vuoden ajan. Ensimmäisenä tilanteeseen reagoi Suomi-Filmi, joka päätti kesken jälkituotantovaiheen muokata Agapetuksen romaaniin pohjautuvasta komediasta Aatamin puvussa ja vähän Eevankin ääniversion. Jos oikein tarkkoja ollaan, musiikin lisäksi elokuvassa kuullaan muutama laulu ja äänitehoste. Tämä kuitenkin riitti aikalaisyleisölle, sillä elokuva oli valmistusvuotensa suuria menestyksiä. Aihe on sittemmin filmattu vielä kolmesti (1940, 1959, 1971).
Maaseudulle sijoittuva seikkailuhupailu oli näyttelijänä paremmin muistetun Jaakko Korhosen esikoisohjaus. Osaavan työryhmän avustuksella Korhonen onkin onnistunut siirtämään vauhdikkaan tarinan valkokankaalle varsin mallikkaasti. Vuoropuhelu on erityisen onnistunutta, ja vaikka välitekstit kieltämättä laskevatkin tehoa, Korhosella on taito rytmittää puhejaksot muun toiminnan joukkoon ilman, että kokonaisuus kärsisi. Miespääosakaksikko on mainio, mutta muut näyttelijät jäävät harmillisen kasvottomiksi. Elokuva jäi Carl von Haartmanin Kajastuksessa (1930) debyyttinsä tehneen Elsa Segerbergin toiseksi ja samalla viimeiseksi elokuvarooliksi, sillä hän kuoli kolme vuotta myöhemmin tuberkuloosiin.
1931 SUOMI
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Erkki Karu. Ohjaus: Jaakko Korhonen. Käsikirjoitus: Jaakko Korhonen (Agapetuksen romaanista). Kuvaus: Eino Kari. Lavastus: Carl Fager. Maskeeraus: Hannes Kuokkanen.
Näyttelijät: Joel Rinne (Himanen), Elsa Segerberg (Alli, nimismiehen tytär), Yrjö Tuominen (luutnantti Paavo Kehkonen), Kaarlo Saarnio (asemapäällikkö Viirimäki), Uuno Montonen (Kalle Vikström, vankikarkuri), Heikki Välisalmi (nimismies).
Ensi-ilta: 2.2.1931

AAVIKON KULKURI
Tumbleweeds

William S. Hart esittää viimeisessä elokuvassaan ikääntynyttä karjatilan työnjohtajaa, joka kieltäytyy hyväksymästä hallituksen kaavailemia maanomistusuudistuksia. Hänen mielensä muuttuu, kun hän tapaa kauniin Mollyn, jonka kanssa haluaa asettua aloilleen. Elokuva on tyylikäs lopetus vanhalle lännenmiehelle, jota Peter von Bagh kuvaa ”sankariksi, kuin maan päälle astuneeksi Kristukseksi, jonka sanomisissakin oli usein raamatunlauseiden sävyä”. Aavikon kulkurista on lyhyt jakso Martin Scorsesen Georges Méliès -tribuutissa Hugo (2011).
1925 YHDYSVALLAT
Tuotanto: William S. Hart Productions. Tuottaja: William S. Hart. Ohjaus: King Baggott. Käsikirjoitus: C. Gardner Sullivan (Hal G. Evartsin tarinasta). Kuvaus: Joseph H. August.
Näyttelijät: William S. Hart (Don Carver), Barbara Bedford (Molly Lassiter), Lucien Littlefield (Kentucky Rose), J. Gordon Russell (Noll Lassiter), Richard R. Niell (Bill Freel), Jack Murphy (Bart Lassiter), James Gordon (Joe Hinman).
Ensi-ilta: 20.12.1925 / 12.9.1927

Timo Ronkainen: Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista

Historian hämäriin unohtuneita outoja sarjakuvalehtiä, nostalgisia muistoja, kaakattavia kalkkunoita. Heimosotureita, jättiläisapinarobotteja, sumeaa tieteislogiikkaa. Romantiikkaa, taikuutta, seikkailua, rockia.

Kirjoituskokoelman esseet, kolumnit ja arvostelut valottavat kaiken tämän ja monen muun lisäksi suomalaisen sarjakuvalehdistön historiaa ja vaiheita 1940-luvun Piirtopaloista 2010-luvun lopun Läskimoosekseen.

Teos on laajennettu laitos vuonna 2009 omakustanteena ilmestyneestä samannimisestä teoksesta.

"Ronkainen kirjoittaa asiantuntevasti, selkeästi ja analyyttisesti ja innostuu hersyvään ironiaan käsitellessään hölmöjä tarinoita. Kökköjä viritelmiä löytyy niin suomalaisista seikkailusarjoista kuin ulkomaisista toimintapläjäyksistä. Omaan makuuni teoksen helmi on lennokas ja pitkähkö Taika-Jim-artikkeli (...). Ronkainen kytkee sarjat hyvin aikakautensa yhteiskuntaan ja tarjoaa samalla tietoa mm. sarjakuvaformaateista, kirjapainotekniikasta ja suomalaisesta kustannustoiminnasta. Hän keventää ja värittää tekstiä monipuolisella kielellä sekä oivaltavilla otsikoilla ja väliotsikoilla." (Sampsa Kuukasjärvi, Kvaak.fi)

Timo Ronkainen (s. 1967) on sarjakuvapiirtäjä, -kriitikko ja -tekstaaja sekä Disney-sarjakuviin erikoistuneen Ankkalinnan Pamaus -lehden päätoimittaja. Aiemmin Ronkaiselta on ilmestynyt kirja Carl Barks - Ankkamestarin salaisuus (2018). Hänelle myönnettiin sarjakuvaneuvoksen arvonimi vuonna 2018.

Pehmeäkantinen, 151 s. ISBN 978-952-7211-26-7.  Laajasti kuvitettu. Kannen suunnittelu: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), Booky.fissä 16,80 € (ei postikuluja), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 19,95 € (plus postikulut), Adlibriksen verkkokaupassa 15,90 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte artikkelista "Koltan perintö":

Ami Hauhion Koltan perintö poikkeaa melkoisesti sodan aikana piirretystä Maan mies Marsissa -sarjakuvasta. Aiheet ja tapahtumapaikat ovat kotoisen supisuomalaisia ja maanläheisiä, mutta seikkailussa on silti eksotiikkaa.
Sarjakuva aloitti jouluna 1944 ilmestyneessä Valojuova-lehden näytenumerossa. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli ohi. Syyskuussa 1944 allekirjoitettu Moskovan välirauha oli lopettanut vihollisuudet. Lapin sota saksalaisten karkottamiseksi pois Suomesta oli kuitenkin käynnissä. Ensinumeronsa pääkirjoituksessa Valojuova valoi uskoa sodan jälkeiseen rauhan ja jälleenrakennuksen aikaan:
”[...]jotta kansamme voisi selviytyä välirauhanehtojen täyttämisestä, tarvitaan näissä pyrinnöissä rohkaisevaa, ajankohtaista ja opastavaa hengenravintoa niin sanan kuin kuvienkin muodossa. [...] Vakavan luettavan ohella Valojuova tarjoaa lukijoilleen kevyempää ainehistoa novellien, kilpatehtävien, kaskujen, sarjakuvien jne. muodossa.”
Koltan perintö sijoittuu Suomen Lappiin, mutta mikään ei viittaa siellä käynnissä olleisiin sotatoimiin. Hauhio on selkeästi pyrkinyt tekemään eskapistista viihdettä ankeiden olojen keskelle. Sarjan kuvissa avautuvat rauhalliset lapinmaisemat; aavat, puhtaanvalkeat lumilakeudet, missään ei ole jälkeäkään poltetuista kylistä tai asunnoista. Ikään kuin sotaa ei olisi ollutkaan.
Sarjakuvan päähenkilö Pekka Pounu saa kuolevalta isoisältään lappalaisen lypsinnaapun, jonka salapohjaan on piilotettu tuohenpalalle piirretty aarrekartta. Yhdessä ystävänsä Lauri Lampion kanssa hän päättää ryhtyä etsimään aarretta. Pahaksi onneksi isoisän taloudenhoitaja on toiminut myös aarteen paikasta kiinnostuneiden konnien laskuun. Rosvot saavatkin kartan haltuunsa, mutta onneksi Pekka oli ehtinyt tehdä kartasta jäljennöksen.

Kustantamo Helmivyön syksyn 2018 kirjat

Media, tässä tapauksessa Keskisuomalainen, on julkaissut syksyn kirjojen kattavan luettelon. Helmivyön kirjat siitä kuitenkin puuttuvat, siitä yksinkertaisesta syystä, että kustantamon listaa ensi syksyn kirjoista ei ole vielä tehty. Mutta tässä se nyt on, ehkä tieto näistä ehättää jonkin toisen lehden luetteloon. Osa tässä olevista kirjoista piti ilmestyä jo viime keväänä, mutta eivätpä vain ehtineet.

Tietokirjat: 

Timo Ronkainen: Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista. Ilmestynyt elokuussa. 

Sarjakuvantekijän ja sarjakuvakriitikon monipuolinen kirjoituskokoelma sarjakuvan historian outouksista. 

Kari Glödstaf: 1000 mykkäelokuvaa. Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta. Ilmestyy elokuussa. 

Mittava hakuteos, jossa tunnettu mykkäelokuvien puolestapuhuja esittelee tuhat mykkäelokuvaa. 

Kaunokirjallisuus: 

Teemu Paarlahti: Radan varrella Waterloo. Ilmestyy loka-marraskuussa.

Kirjoituskilpailuissa pärjänneen Paarlahden rikosnovellikokoelma. 

Juri Nummelin: Yksityisetsivä. Ilmestyy syyskuussa. 

Vuoteen 2005 sijoittuva rikosromaani turkulaisesta yksityisetsivästä, joka hääräilee nousevan äärioikeiston riveissä.

Harri István Mäki: Peilipatsas. Ilmestyy lokakuussa. 

Tunnetun kirjailijan mystinen pienoisromaani Prahasta. (Huom! Teos vedetty vuonna 2026 pois myynnistä plagiaatiksi epäiltynä.) 

Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja. Toim. Juri Nummelin. Ilmestyy syyskuussa.

Yksitoista vanhaa novellia, jotka perustuvat Raamattuun, kirjoittajia mm. Kaarlo Bergbom, Hilja Haahti ja Atte Ennala. Mukana kirjan toimittaneen Juri Nummelinin esipuhe ja johdantoessee. 

Juri Nummelin (toim.): Muistojen divarit

Kukapa ei muistaisi ensimmäistä Aku Ankkaansa? Tai ensimmäistä runokirjaansa, jonka kantoi kotiin onnellisena sen sisältämistä mahdollisista maailmoista? Divarit, käytettyjen kirjojen kaupat ovat olleet monilla paikkakunnilla harvoja mahdollisuuksia päästä kiinni sivistykseen ja kirjalliseen kulttuuriin. Samalla usein persoonallisista divarinpitäjistä on tullut paikallisia kuuluisuuksia.

Muistojen divarit kokoaa yhteen kahdentoista kirjoittajan kokemuksia käytettyjen kirjojen kaupoista ympäri Suomea. Aikaväli on lavea, ja kirja kattaa vuosikymmeniä aina 1950-luvulta alkaen. Edustettuina ovat niin Kerava ja Nurmijärvi kuin Oulu ja Kuopiokin. Turkua ja Tamperetta käsitellään usean tekstin voimin. Teoksen on toimittanut kirjallisuuden monitoimimies Juri Nummelin, ja sen kirjoittajiin lukeutuvat Tapani Bagge, Ville Hänninen, Harri István Mäki ja Vesa Sisättö.

Pehmeäkantinen, 176 s. ISBN 978-952-7211-22-9. Kansi: Haron Walliander Juri Nummelinin ideasta.

BoD:n verkkokaupassa 15,90 € (plus postikulut). Booky.fin verkkokaupassa 16,10 € (ei postikuluja). Adlibriksen verkkokaupassa 15,50 € (plus postikulut), Suomalaisen verkkokaupassa 18,95 € (ei postikuluja).

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Lukijalle
Tapani Bagge: Nuoruuteni antikvariaatit: Kerava, Järvenpää ja Helsinki
Harri Kumpulainen: "Toppsin Kolo, hyvä olo" eli kirjoja, romuja ja pornografiaa (Turku)
Harri Kumpulainen: Antikvariaattien aateliset, turkulaiset Vaskikarit
Juri Nummelin: Vanhaa ja uutta Turun divareista
Vesa Sisättö: Nurmijärven antikvariaatit
Santeri Seessalo: Sarjakuvanörtti (Pori ja Turku)
Juri Nummelin: Aku Ankoista Nabokoviin Porin divareissa
Vesa Sisättö: Tampereen antikvariaatit
Harri István Mäki: Nuoruuteni antikvariaatit (Tampere)
Juri Nummelin: Aleksandria Pispalassa, Anthony Eden Laukontorilla (Tampere)
Ville Hänninen: Kirjoituksia Kauppakadun kellareista (Jyväskylä)
Teemu Paarlahti: Syytön kirja siihen on (Kuopio)
Reijo Valta: Siilinjärven Siivari
Sauli Pesonen: Halpakirjaa ja Kirja-Kulmaa (Oulu)
Aapo Kukko: Hasselit ja Potterit (Oulu)

Juri Nummelin (toim.): Vampyyri ja muita vanhoja kauhu- ja jännitysnovelleja

Suomessa on aina luettu kauhukirjallisuutta. Juri Nummelinin toimittama Vampyyri kokoaa yhteen vanhoja kauhukertomuksia jo 1800-luvulta asti. Mukana on Charles Dickensin, Arthur Conan Doylen ja Jack Londonin kaltaisia kirjallisuuden klassikoita, mutta myös nimettömiä kummitusjuttuja 1900-luvun alusta. Suurinta osaa kirjan tarinoista ei ole ollut painettuna saatavana sataan vuoteen.

Pehmeäkantinen, 180 s. ISBN 978-952-7211-04-5. Kansi: Haron Walliander.

BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 16,80 € (ei postikuluja). Ei vielä saatavilla Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. Muista myös Helmivyön aiempi Arthur Conan Doyle, Sherlock Holmes -romaani Pelon laakso!

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Lukijalle
Jan Neruda: Vampyyri (Vampyr, 1870; suom. tuntematon, Kiki 9/1930)
H. G. Wells: Perhonen – “Genus Novo” (The Moth, 1895; suom. V. Hämeen-Anttila, teoksessa Varastettu basilli, Kansa 1907)
Arthur Conan Doyle: Brasilialainen kissa (The Brazilian Cat, 1898; suom. Väinö Nyman, teoksessa Pelko- ja kauhutarinoita, Kirja 1925)
Arthur Conan Doyle: Hissi (The Lift, 1922; suom. Väinö Nyman, teoksessa Hämärätarinoita, Kirja 1926)
Salatusta maailmasta (teoksessa Salatusta maailmasta: kolme kummallista kertomusta, Otto Andersin 1917)
Tosia kummitusjuttuja (otteita teoksesta Tosia kummitusjuttuja, suom. Hilma Vartiainen, 1928; alun perin Daily News -sanomalehdestä)
Rudyard Kipling: Dungaran tuomio (The Judgement of Dungara, 1888; suom. Aino Malmberg, teoksessa Kertomuksia Intian ylängöiltä
ja laaksoista, Otava 1893)
Charles Dickens: Ratavahti (The Signalman, 1866; suom. Suonio, teoksessa Mugbyn rautatie-haara, SKS 1869)
Jack London: Varjo ja valo (The Shadow and the Flash, 1903; suom. tuntematon, teoksessa Ikuinen salaisuus, Otava 1924)

Markus Jokikokko: Värit

Seksuaalisuutensa kanssa kamppaileva tytär, alkoholisoitunut äiti ja mielenterveysongelmista kärsivä isä. Värit on pornografinen kertomus mustasukkaisuudesta, keskiluokkaisen perheen hajoamisesta ja vinksahtaneesta rakkaudesta.

Markus Jokikokko on aiemmin kirjoittanut transsukupuolisuutta käsittelevän pienoisromaanin Haarautuva puu (2012).

Helmivyön eroottisen kirjallisuuden sarja 2. Pehmeäkantinen, 156 s. ISBN 978-952-7211-12-0. Kansi: J. T. Lindroos.

BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus toimituskulut), Booky.fi:n verkkokaupassa 16,80 € (ei toimituskuluja), Suomalaisen verkkokaupassa 18,95 € (ei toimituskuluja).

Tekstinäyte: 

”Olen biseksuaali”, naapuri myönsi aamulla.

”Kuka se punahiuksinen nainen oli, joka juoksi täältä kerran?”

”Se oli sellainen juttu. Erottiin aika tarkalleen juuri silloin.”

”Kerro lisää. Miten panitte?”

”En halua puhua siitä. Se oli kuluttavaa. Olin lintu häkissä. En jaksanut sitä mustasukkaisuutta enää. Lähdetään shoppailemaan. Saat valita minulle sellaiset vaatteet kuin haluat.”

Kävimme ostamassa hänelle tekonahkaleggingsit ja korkosaappaat. Takapuoli ja paksut jalat näyttivät niissä haluttavilta. Syödessämme kebabia pienessä ravintolassa en malttanut olla koskettelematta häntä pöydän alla.

”Kuulen aina saman naisen äänen pääni sisällä”, sanoin.

Hän nauroi. ”Olet hauska.”

”En vitsaile.”

”Lopeta! Tukehdun kohta ruokaan.”

Kotona sidoin hänen kätensä ranteista kiinni toisiinsa ja kiristin huivin silmille. Hyväilin hänen takapuoltaan uusissa housuissa. Riisuin niitä vain hieman.

”Satutinko?” kysyin jälkikäteen.

”Saat tehdä mitä vain ja milloin haluat.”

”Etkö menisi töihin?” naapuri kysyi.

Kolusin kirjoituspöydän laatikkoa ja löysin ryyppyputkeni aikana saamani vaaleanpunaisen käyntikortin.

Sensitive Films.

Soitin numeroon ja ilmoitin hakevani töitä. Minut pyydettiin firman toimistoon keskustaan. Rakennus oli matala nelikerroksinen pilvenpiirtäjien puristuksissa. Astuin pimeään huoneeseen, jonka takassa roihusi tuli. Pöydillä paloi kynttilöitä. Keskellä huonetta oli suurempi pöytä täynnä papereita. Paksuilla tummanvihreillä samettiverhoilla peitettyjen ikkunoiden luona seisoi kalju kalpea mies yllään kirkkaanpunainen pitkä ja kapea takki, jonka saumat ja napit olivat kullanväriset. Hän osoitti kädellään nojatuolia.

”Miksi haluat töihin?”

”Työt kiinnostavat.”

”Tämä ei ole tavallinen työ. Tiedätkö, millaisia elokuvia teemme? Olemme varsin rohkea elokuvayhtiö.”

”Haluan paikan.”

Tietysti pornoelokuvayhtiössä työskenteleminen kiinnosti.

”Eiköhän jotain järjesty.”

Lähtiessäni olin tyytyväinen. Saisin paikan aikuisviihdealalta.

Kadulla mies myi hodareita. Ostin yhden ja katselin ympärilleni. Vastapäinen talo oli autio, mutta joku katsoi minua sen laudoitetusta ikkunasta.

Matti Kid Hytönen: Henki katkolla: Kosti Cavanderin seikkailuja

Kosti Cavander on suomalainen Formula 1 -kuski, joka ajaa lujaa, elää vaarallisesti ja kaataa naisia oikealta ja vasemmalta. Samalla hän on herkkä ja juro, kuin kuka tahansa suomalainen mies. Kosti Cavanderin seikkailuja seurattiin Kolmiokirjan kirjasarjassa, joka ilmestyi 1980-luvun puolivälissä koko Suomen eläessä Formula-huumaa.

Henki katkolla -kirjassa julkaistaan uudestaan kaksi Matti Kid Hytösen kirjoittamaa Formula-sarjan osaa. Hytönen (1942-2016) oli suomalaisen kioskiviihteen suuria tuntemattomia, Reginaan ja muihin naistenlehtiin loputtomasti rakkausnovelleja syöttänyt ammattikirjoittaja. Formula-sarjassa hän astui rohkeasti miehisen urheilukuvauksen alueelle ja onnistui pitämään kiinni myös romantiikasta.

Teoksen avaa Juri Nummelinin esipuhe, joka taustoittaa sekä Formula-sarjaa että Hytösen vauhdikasta ja ristiriitaistakin elämää.

Pehmeäkantinen, 272 s. ISBN 978-952-7211-19-9. Kansi: J.T. Lindroos. Saatavana esim. Bookyn verkkokaupassa, BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut).

Ote Juri Nummelinin esipuheesta:

Ensimmäisen Formulan kirjoitti tamperelainen freelancer-toimittaja Harri Laine, joka paljastui sangen osaavaksi fiktion tekijäksi, vaikka muutoin hänen tilillään on ilmeisesti vain Jerry Cotton -tarina Urku auki, kirstu kiinni (1985) sekä yksi Alibissa julkaistu novelli. Laineen kirjoittama Kivikova Cavander on nimensä veroinen, tyyli on kovaksikeitetty ja lyhytsanainen. Keke Rosbergiä Kosti Cavander muistuttaa muun muassa siinä, että hänelläkin on pulisongit ja isot viikset. Rosbergistä poiketen Cavander on kuitenkin aikamoinen naistenmies, varsinainen saalistaja. Selvästi sitoutumiskyvyttömällä Cavanderilla on kirjasarjan aikana useita eri naissuhteita, niin tallin työntekijöiden, toisten kuskien kuin ulkopuolisten naistenkin kanssa.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään irtosuhteista. Suhteita kehitellään pitkällisesti, ja romantiikka on merkittävä osa Cavander-kirjoja. Sarjaa mainostettiin sloganilla "Naiselle ja miehelle". Väkivallan ja seksin lisäksi miehille oli suunnattu myös kirjojen ammattimainen puoli, Formula-kilpailujen ja niihin liittyvän tekniikan kuvaus.
Harri Laine kirjoitti Kivikovan Cavanderin lisäksi ainakin kolmannen tarinan Utua putkeen. Toisena ilmestyneen kirjan Kuoleman katrilli tekijää ei jostain syystä ilmoiteta. Vuoden 1984 neljännen Cavanderin kynäili Matti Kid Hytönen. Hytönen kirjoitti seuraavana vuonna neljä osaa sarjaan, mikä tekee hänestä tuotteliaimman Formula-kirjoittajan. Hänen lisäkseen vuonna 1985 seksilänkkärisarja Hulkkosesta tunnettu Kari Nenonen kirjoitti kaksi Formula-kirjaa, Kuoleman Grand Prix ja Tappion maku. 
Matti Kid Hytönen ehkä sopikin täydellisesti levottoman ja vaikeasti tavoitettavan Kosti Cavanderin kuvaajaksi, sillä sellainen hän oli itsekin. Hytönen oli syntynyt huhtikuussa 1942 näyttelijäperheeseen – hänen isänsä oli nimittäin elokuvissa paljon esiintynyt Hugo Hytönen. Matin toinen nimi olikin Hugo. Matti ei isäänsä kuitenkaan oppinut tuntemaan, sillä Hugo kuoli vuonna 1944.