Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Volter Kilpi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Volter Kilpi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. marraskuuta 2024

Volter Kilpi - tulisieluinen ylioppilas ja modernin taiteen airut: varhaisia mielipidekirjoituksia ja taidepohdintoja


"Ei, ei, minä tunnen elämän suonissani kohisevan, itse, itse minä olen; mitä päälleni asetetaan sen täytyy, kun kasvan, kun olentoni paisuu, täytyy särkyä, kappaleiksi lentää. Omalta pohjaltani minä ylenen, ja oman paikkani otan. Sisällinen vaatimus siihen pakoittaa. Eikö joka ihmistä niin, ken on päässyt tuntoon itsestään?! (Volter Kilpi, Wapaa muurahainen 1897)

Kirjailija Volter Kilven varhaiset kirjoitukset, joista suurta osaa ei ole aiemmin julkaistu painettuna, paljastavat intohimoisen sanankäyttäjän ja ajattelijan. Kirjoituksissa puntaroidaan runoutta, ihmistä ja yhteiskuntaa ja ollaan palavasti taiteen, vapauden ja yksilön itsetoteutuksen sekä suomalaisuuden ja kansanvalistuksenkin asialla. Myöhemmät taide-esseet täydentävät kuvaa Kilvestä nykyaikaisen taiteen airuena Suomessa.

Kokoelman toimittaneet Laura Kokko ja Pirjo Lyytikäinen ovat taustoittaneet kirjoitukset monipuolisesti.

Volter Kilpi (1874-1939) oli varhainen suomalainen modernisti, joka yhdisti romaaneissaan vanhanaikaisen saaristolaisyhteisön kuvausta tajunnanvirtaa lähestyvään kielenkäyttöön. Kilven tunnetuin teos on yhdenpäivänromaani Alastalon salissa (1933). Helmivyö on aiemmin julkaissut Kilven varhaisnovelleja teoksessa Seireenien laulu sekä yhteisniteen kirjailijan varhaisista romaaneista nimellä Antinous ja muita romaaneja.

Kirjan toimittajista muusikko ja kulttuurihistorioitsija Laura Kokko toimii viulistina Sinfonia Lahdessa. Hän on aiemmin kirjoittanut vuonna 2022 ilmestyneen palkitun elämäkerran kirjailija Volter Kilvestä (SKS). Pirjo Lyytikäinen on kotimaisen kirjallisuuden tutkija ja professori (emerita). Hän on kirjoittanut uraauurtavan väitöskirjan Volter Kilven romaanista Alastalon salissa vuonna 1992 ja sittemmin tutkinut paljon myös Kilven nuoruudentuotantoa.

Pehmeäkantinen, 288 s. ISBN 9789527469514. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 21,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.


perjantai 4. syyskuuta 2020

Volter Kilpi: Antinous ja muita romaaneja

 


Volter Kilpi on muutakin kuin vain Alastalon salissa -romaanin tekijä. Hän oli suomalaisen symbolismin keskeisiä kirjailijoita, joka etsi aiheita antiikista, Raamatusta ja keskiajan mystiikasta. 1900-luvun alussa kirjoittamissaan romaaneissa Antinous, Bathseba ja Parsifal hän oli myös ensimmäisiä suomalaisia kirjailjoita, joka tutki kielen mahdollisuuksia. 

Antinous ja muita romaaneja sisältää Kilven varhaistuotannon kolme pienoisromaania , joita ei ole koskaan aiemmin julkaistu samassa niteessä. Teos sisältää Juri Nummelinin lyhyen esipuheen. 


Pehmeäkantinen, 377 s. ISBN  978-952-7211-60-1. Kannen suunnittelu: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 17,20 € (plus postikulut), Adlibriksen verkkokaupassa 21,60 € (ei postikuluja). 

Muista myös Helmivyön aiempi Volter Kilpi -kooste! Seireenien laulu sisältää nuoren Kilven kirjoittamat symbolistiset ja eksoottiset novellit. 

Tekstinäyte Antinouksesta

I. BITHYNIASSA

Satakielistä heläjöitsevät Bithynian metsät, ruusuista tuoksuvat Bithynian laaksot.

Siellä luikertaa hopeainen Sangarius hämyntummien metsien varjoissa, joissa satavuotiset korkeat puut seisovat iäisenä hämäryytenä ja levittävät virran ylitse elävän lehtikatoksen, jonka tiheästä holvikosta hintelät tulikukkaisat köynökset häilyvinä riippuilevat valjun vedenpinnan ylitse, luikertaa korkeiden jylhien vuorien välillä, joiden rinteet äkkijyrkkinä riippuvat juoksevan veden ylitse ja uhkaavina ja paljaina ylenevät huimaaviin korkeuksiin, kantaen kaukaisella laellaan, ikäänkuin taivaan sylissä, mitättömänä silmään näkyvän kaupungin tornit ja muurit, luikertaa laaksojen halki, jotka levittäyvät riemuitsevana, heleiden palmulehtojen rajottamana ruusustona, jonka yllä taivaan kansi kylpee sinessä ja auringon kullassa. Siellä ovat metsät, metsät, jotka ylenevät ihmisen yllä kuin temppelinä, jonka rajattomassa rauhassa ihminen seisoo riippuvin käsin ja hiljenneenä, puut seisovat siellä iäisenä liikkumattomuutena, puiden välitse häämöttää silmään kostea hämärä vuoren seinä, jonka ratkelmista vesi hiljalleen tiukkuu ja hopeaisina suonina valuu vuoren vihervän sammaleen peittämää rintaa, yllä huojuilevat puiden korkeat latvat, juurilla, metsän epämääräisessä hämärässä näkee siellä täällä runkojen välillä jonkun korkean kalpean kukkasen varrellansa hiljaa häilymässä, ympärillä on rauha, ääretön hiljainen rauha, niin että yksinäinen linnun ääni jää kauaksi kajailemaan ilmaan ennenkuin häipyy seisovain runkojen välitse kaukaisuuteen metsien hämärään syliin. Mutta ovat siellä nekin metsät, joissa puut hämärtävät purppuraholvikkana yllä, joissa ruohostot metsän raskaassa ja tunkeassa hämärässä läikkyävät kukkasten punaisena ja keltaisena vaippana, ja joissa ihminen itsekin lehtikatoksen läikähtelevän läpinäkymättömän vehreyden, kukkasten humalluttavan värikirkunan ja tuoksuina huuruavan ilman keskellä huumautuu kuin pisaraksi sitä raskaanhivelevää tuoksujen ja värien ja vehreysaaltoamisen vellontaa ja hämärtää kuin itsekin sieluineen umpinaisena punaansa kumpuavana kukkasen umpuna metsän raskaassa varjossa. Laaksoja on Bithyniassa, jotka ovat kuin kukkasten hukuttamat, punan laineena häilyävät ne laaksot, ilmakin läikkäilee tuoksujen raskauttamana niiden yllä, ja ympärillä ylenevät metsät runsaana vehreyden merenä, jossa näkee vaan pehmyttä ja tulvehtivaa lehvistöjen upeilua ja kukkataakkojen vaippaavaa nuokkunaa, itse taivaskin tämän kukkasparatiisin yllä samenee silmissä kuin purppuranusvaisena höyrynä uiskentelevaksi katokseksi, joka yhtä päätä ikäänkuin valuu ja valuu sulana punan ja kullan tulvana maailman avauvan kukkassylin yllä. Mutta on siellä niitäkin laaksoja, joissa ihanilla riemuisilla niityillä kukkaset seisovat suur- ja kirkassilmäisinä, joissa ympärillä ylenevät keveät korkeat puut, joiden häilyvillä oksilla linnut hopeaisesti visertelevät; kuin keveänä valkeana kirkkona nousee taivas niiden laaksojen ylitse, linnut uiskentelevat vapaassa ilmassa ja kukkaset näkyvät heleinä silmään, niinkuin heljää soittoa ovat ne laaksot ja ilma välkkyy kirkkaana niiden raikkaan kukkavälkkeen yllä.

Niin on Bithynia, ruusujen ja tummaraskaiden metsien maa, satakielien ja kaipaavain myrttien maa.

Mutta Bithyniassa, ruusujen ja lehvistöjen vehreässä Bithyniassa on kaupunkikin meren heleällä rannalla, kirkas valkea kaupunki, edessään meren laaja rannaton peili. Valkea on se kaupunki, selkeänä ja tarkkamuotoisena nousee se temppeleineen ja ylenevine pylvästöineen heijailevan veden peilin edessä kuin vetten helmasta silmään, kirkkaana ja valkeana seijastaa se silmään sinisen kevyen ilman rajottamana. Niin se kaupunki on ilman ja meren rajottamana kuin ylenevien temppelien ja keveiden ylhäisten pilaristojen sävellyttävä korallinen näky, mutta sen meren edessä heijailevan kaupungin takana häämyilevät vehreiden runsaiden metsien vellovat haahmot, jotka kuin suunnattomina pehmeinä aaltoina tulvivat joka taholta sen kirkaspiirtoisen marmorikaupungin ylle ja ikäänkuin vellovat hukuttamaan koko sen kaupungin ylitseuhkuvaan runsaus-syliinsä. Claudiopolis, heleä ja valkea marmorikaupunki on Bithynian laaksojen sylissä, kirkas on se temppelien ja pilaristojen kaupunki ja ihmiset vaeltavat sen kaduilla puettuina valkeihin keveihin togiin, mutta Claudiopoliin ympärillä läikkyvät Bithynian metsät, ja metsistä huuruu tuoksujen raskauttama ilma sen selkeäpiirtoisen kaupungin ylitse. Niin siellä ihminen, kun katselee pylvästöjen ylenevää rauhaa ja temppelien tyyntä ja syvää lepoa pilaristoillaan, itsekin ikäänkuin herää tyyneyden ja tyyntymyksen haluksi ja sointuisi joka liikunnossaan ja ajatuksessaan tyyneeksi ja tasaiseksi, koko olo asettuneena ikäänkuin marmoriin veistetyn kuvapatsaan tyyneen kylmäksi oloksi, otsa ja rinta päilyvänä lepona, mutta samassa hengittää taas sitä tuoksujen tulvahuttamaa ilmaa ja näkee taivaan, jolle metsien ja niittyjen vehreys-läike antaa ikäänkuin samean, huuruissa kylpevän värivaipan, ja sielu valahtaa siitä rauhottumisen ja sointumisen rajasta muodottomaan ylitsekumpuavaan läikehtimiseen, johon ihminen koko oloineen herkähtää.
Bithyniassa, ruusujen ja hämärtävien metsien maassa on Claudiopolis, kirkas marmorikaupunki, joka ylenee selkeiden pilarien ja temppelien sointuna merenpeilinsä edessä, mutta jonka ympärillä metsien ja lehdikköjen salaperäinen vehreysmeri runsaana ja hukuttavana lainehtii.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Helmivyön kirjoja vuonna 2018

Kansi: kuva Taina Värri,
taitto JT Lindroos
Helmivyö aloittaa kolmannen toimintavuotensa innolla ja voimalla. Luvassa on unohdettua kirjallisuutta uusintapainoksina laajalla rintamalla, samoin saadaan uutta ja kokeilevaa kirjallisuutta. Helmivyö elää ajassa ja hankintoja ja ideointeja tehdään ketterästi, jopa salamannopeasti. Joskus joku vuosia tekeillä ollut kirja saattaakin yhtäkkiä tulla valmiiksi.

Helmivyön tietokirjallisuutta keväällä 2018: 

Juri Nummelin: Unohdettuja kirjailijoita (vuonna 2009 ilmestyneiden kahden kirjan uusintalaitos samoissa kansissa uudella esipuheella varustettuna ja täydennettynä)

Helmivyön kaunokirjallisuutta keväällä 2018: 

Juri Nummelin (toim.): On Suurten Muinaisten aika (legendaarisen maineen saanut antivaalikirja, jossa Paavo Väyrysen yhteydet Cthulhu-mytologiaan paljastetaan, täydennetty uusintalaitos!)

Volter Kilpi: Seireenien laulu ja muita varhaisia novelleja (klassikkoasemaan nousseen kirjailijan harvinaiset novellit samoissa kansissa)

Matti Kidi Hytönen: Henki katkolla: Kosti Cavanderin seikkailuja (kaksi legendaarisen kioskikirjasenttarin Kosti Cavander -tarinaa, jotka ilmestyivät alun perin 1980-luvulla Kolmiokirjan lyhytaikaisessa Formula-huumasta ammentaneessa kirjasarjassa)

Markus Jokikokko: Värit (kokeellista pornografiaa tulevaisuuden maisemissa)

Juri Nummelin: Yksityisetsivä (äärioikeistolaisissa puuhissa marinoitu yksityisetsivä tekee tiliä menneisyytensä kanssa)

Mahdollisesti mukaan ehtii vielä:

Juri Nummelin (toim.): Belsazarin pidot ja muita Raamattu-novelleja (Raamattuun perustuvien vanhojen kotimaisten novellien antologia, mukana mm. Kaarlo Bergbom, Hilja Haahti ja Atte Ennala)

Tekeillä on myös divarien lähihistoriaa ja kadonneita divareita käsittelevä artikkeli-, essee- tai muisteluskokoelma, mutta sen aikataulu on vielä avoin.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Reijo Valta (toim.): Kultakauden taiteilija

Suomen taiteen kultakausi oli 1900-luvun taitteessa. Aikakausi on viime vuosina usein ollut poliittisissa puheissa. Kansallista taidetta on arvostettu ja kaivattu takaisin.

Mutta miten kultakauden taiteilijat ja kulttuurikriitikot kokivat oman aikansa? Tämän kokoelman teksteissä vastauksen antavat muun muassa Eino Leino, Juhani Aho, Emil Wikström ja Väinö Kataja.

Teoksen on koonnut oululainen tietokirjailija ja runoilija Reijo Valta.

Pehmeäkantinen, 152 s. ISBN 978-952-7211-10-6. Booky.fin verkkokaupassa 15,40 e (ei toimituskuluja), BOD:n verkkokaupassa 15 e (plus toimituskulut).

Kannen kuva: Emil Wikströmin luonnos Näsikallion suihkukaivoksi (valmistui 1913).

Sisällysluettelo:

Reijo Valta: Saatteeksi
Oscar Wilde: Lausunto kirjailija-ammatista (julkaistu Suomessa 1912)
Eino Leino: Eräs juhlapuhe (1902)
Juhani Aho: Mennyttä kalua (1891)
Väinö Kataja: Golgata (1898)
Juho Walve: Urbanus Uhvakainen pyrkii urkujenpolkijaksi (1898)
Eino Leino: Käynti syysnäyttelyssä (1902)
Eva Ljungberg: Kolme Jumalan-äidin kuvaa (1907)
Emil Vikström: Taiteen ymmärtämisen puutteesta (1911)
Volter Kilpi: Kansallisteatterin nykyinen tila (1912)
Jalmari Hahl: Taidemietteitä (1911)
Eino Leino: Tarina talvisessa yössä (1902)
Väinö Kataja: Mätäkuulla (1898)
Eino Leino: Kirjallista pakinaa (1902)
Reijo Valta: Jälkisanat