Eino Leino: Nuori nainen

Nuori nainen on Eino Leinon tuotannossa harvinainen tarinakokoelma, joka rakentuu ystävysten ja kollegoiden illanistujaisten ympärille. Miehet kertovat naisseikkailuistaan, ja kertomuksista muodostuu kiehtova kuva 1900-luvun alun Helsingistä ja sen seurapiireistä. Tarinoilla Leino kommentoi aikansa vireänä kuohunutta keskustelua avioliitosta, perheestä, erotiikasta ja romanttisesta rakkaudesta.

Nuorta naista ei ole julkaistu painettuna uudestaan lähes sataan vuoteen eikä sitä ole ollut saatavana sähkökirjana. Teoksessa on Juri Nummelinin esipuhe.

Eino Leino (1878-1926) on yksi tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita, joka kirjoitti niin runoutta, näytelmiä kuin proosaakin. Helmivyö on aiemmin julkaissut häneltä novellivalikoiman Murhamies ja eroottisen rikosromaanin Seikkailijatar.

Pehmeäkantinen, 172 s. ISBN 9789527469569. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Timo Surkka: Luhistunut maailma: 15 luonnonvastaista kauhu-, jännitys- ja fantasiatarinaa

Nyt voit itkeä ja nauraa!

Lasisilmiä, alastonmalleja, lahkolaisia, merimakkaroita, mystistä menoa Stockmannin tavaratalossa, totuus Turun puukotuksesta... Luhistunut maailma sisältää Timo Surkan 15 uutta kauhu-, jännitys- ja fantasiatarinaa, kieroa ja mustaa huumoria unohtamatta. 

Timo Surkka (s. 1966) on viimeisiä oikeita kioskikirjailijoita, Jerry Cottonia ja Asko Kukkosen seikkailuja työstänyt tekstinikkari, joka on kirjoittanut paljon myös SinäMinään ja Reginaan sekä Tampereen Science Fiction -seuran Portti-lehteen. Surkka on kirjoittanut noin 80 Jerry Cottonia ja 24 kappaletta Asko Kukkosen seikkailuja.

Pehmeäkantinen. 184 s. ISBN 9789527469255. Kansi: Juho Sihvonen. BoD:n verkkokaupassa 17,90 e (plus postikulut), saatavana myös muista verkkokaupoista. 

Tekstinäyte novellista "Spede tulee uniin": 

- Olette ollut kovin hiljaa koko matkan ajan, vierustoveri mainitsi.

- Ei ole mikään maailman paras olo.

- Onko lentopelko? tämä vanhemmanpuoleinen naishenkilö kysyi.

- Ei. Itse asiassa vuoristotauti.

Kielenkääntäjä Suhonen palasi Finnairin lennolla kohti Suomea ja oli huonovointinen. Mies hieroi siilitukkaansa ja puristi oksennuspussia rintaansa vasten.

Hän ei ollut käynyt ulkomailla ammattinsa vaan harrastuksensa vuoksi. Suhonen oli survival-mies, tottunut Saharan aavikoihin ja Amazonin viidakoihin. Hän toki piti tavanomaisista turistien suosimista nähtävyyksistä ja vetonauloista, mutta eniten hän tykkäsi livetä oppaan vetämistä ryhmistä ja lähteä kulkemaan omia polkuja.

Käännöstöistä saatuja palkkioitaan hän säästi aina seuraavaa matkaa varten.

Nyt hän oli kiipeillyt Himalajalla ja palasi takaisin maitojunalla, koska hänelle oli iskenyt hapenpuutteesta johtunut vuoristotauti.

Oireet alkavat viimeistään 36 tunnin kuluttua vuorelle nousemisesta, ja ainoa hoitomuoto on palata alemmas, mutta joskus käytetään jopa painekammiota. Deksametasoni helpotti turvotusta ja hän oli kokeillut myös sildenafiilia eli Viagraa, koska sen on havaittu auttavan vuoristotautiin.

Lennolla takaisin Suomeen hän oli ottanut vähän rauhoittavaa luonnontuotetta. Ihan vähän, sellaiset kuusi tuplaviskiä.

- Kurja elokuvatarjonta, muori Suhosen vieressä manaili.

Hän oli tämän tästä käyttänyt selkänojan viihdekeskusta.

- Harmin paikka.

- Tiedätkö, minkä nyt haluaisin katsoa?

- En kyllä ikinä arvaa.

- Speden rautakauppasketsin.

Suhonen naurahti.

- Mistä moinen fiksaatio?

- Spede on paras.

- Minä en koskaan siitä kauheasti tykännyt, Suhonen sanoi ja sai osakseen vihaisen mulkaisun.

Väinö Kataja: Kansamme hyvinvointia

Väinö Kataja (1867-1914) on Suomen taiteen kultakaudella vaikuttanut kirjailija, jonka tarinat muistetaan parhaiten elokuvina (Koskenlaskijan morsian, Noidan kirot). Kataja ammensi teoksiinsa aiheita Tornionjokilaakson arjesta, ja 1900-luvun alussa hän kuului maamme myydyimpiin kirjailijoihin.

Kataja toimi useina vuosina isänsä, Ylitornion nimismies Mikael Jurveliuksen viransijaisena. Tässä tehtävässä koettu on ollut monen novellin alkusysäys. Tämän kokoelman tarinat on aikaisemmin julkaistu kolmessa teoksessa: Maalaiskuvia 1 (1907), Maalaiskuvia 2 (1908) ja Varavallesmannina (1906). Koosteen on toimittanut Reijo Valta. 

Pehmeäkantinen, 380 s. ISBN 9789527469002. Kansi: Reijo Valta. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Juri Nummelin: Huonoimmat novellini

 

Tähän kirjaan tunnettu kirjallinen sekatyöläinen Juri Nummelin on valinnut huonoimmat novellinsa. Mistään pöytälaatikoiden jämistä ei ole kuitenkaan kyse, vaan julkaistuista teksteistä - osa on ilmestynyt Nummelinin pienipainoksisissa omakustannelehdissä. Huonoimmat novellini alkaa scifilehti Tähtivaeltajassa vuonna 1988 julkaistulla "Jumalten tuholla", jonka pohjalta Nummelin teki myöhemmin samannimisen romaanin. Kirja jatkuu erilaisilla rikosnovelleilla, joissa Nummelin kokeilee jopa imperatiivimuotoista kerrontaa. Kirjassa on myös novelleja taustoittava esipuhe sekä yhden novellin kohdalla pitkät jälkisanat. 

Pehmeäkantinen, 72 sivua. ISBN 9789527211991. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 8,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa.

Kirjan sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Lukijalle 

Jumalten tuho (Tähtivaeltaja 4/1988) 

Pieni t-paita, vihreä ja valkoisia pilkkuja (Jännityslukemisto N:o 2 / 2008); Jälkisanat 

Se on vain jazzia, Sam Odessa (Ässä N:o 4 / 2012) 

Don Cuplaton: Mack Biolan ja lehmänlantamafia (Isku No. 1 / 2004) 

Paperi (Jännityslukemisto N:o 4 / 2011) 

25 donaa (Jännityslukemisto N:o 4 / 2011) 

Susu Petal: Kolmas painos

Huijauksia, petoksia, vaarallisia romansseja, huumeita, langenneita enkeleitä - näitä kaikkia löytyy Susu Petalin novellikokoelmasta Kolmas painos.

Kolmas painos on laajennettu laitos Toinen painos -nimellä kulkeneesta kirjasta, johon kirjoittaja oli koonnut Reginassa ilmestyneitä novellejaan. Kirja osoittaa, että halveksituissa viihdelehdissä julkaistiin myös taidokkaasti ja sujuvasti kirjoitettuja tarinoita, jotka eivät tottele siistejä lajityyppirajoja.

Uuteen laitokseen on otettu mukaan kaksi uutta novellia sekä Susu Petalin haastattelu, joka on ilmestynyt vuonna 2008 Pulp-lehdessä.

Susu Petal on tunnettu bloggaaja, jonka kirjallinen ura alkoi Kolmiokirjan legendaarisessa Reginassa 1990-luvulla.

Pehmeäkantinen, 276 s. ISBN 9789527211182. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 e. Saatavana myös Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Helena Numminen: Kurjen huuto

"Äkkiä ymmärrän, että olen nähnyt jotain sellaista, mistä ei puhuta, vaikka se on koko ajan olemassa."

Helena Nummisen Kurjen huuto sisältää 17 lempeästi eroottissävyistä novellia, joissa fantasia ja mielikuvitus kukkivat. Tarinoissa elää luonto vahvana, ja päähenkilöillä on shamanistinen suhde metsään, suohon ja luonnon eläimiin. Kypsien naisten ja miesten seksuaalisuudesta kerrotaan avoimesti osana elämää.

Helena Numminen on helsinkiläinen kirjailija, psykologi ja seksuaaliterapeutti. Hän on toiminut eläkeikään asti koulupsykologina Helsingin kaupungilla. Numminen on aiemmin julkaissut romaanit Manzesen madonnat, Punainen mökki, Savannin värit ja Tarinoiden joella sekä rikosnovellikokoelman Murhaavasti. Lisäksi hän on julkaissut runokokoelman Klovni nauraa ja lastenkirjan Lillin villit seikkailut.

ISBN 978-952-7211-51-9. Pehmeäkantinen, 242 s. Kansikuva Rimma Erkko. BoD:n verkkokaupassa 20,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 22,70 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 23 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte novellista "Perhonen"

Kädet liukuvat tankoa pitkin. Hän on hieronut talkkia käsiinsä, jotta ne eivät luistaisi liikaa, jotta ote ei herpoaisi, jotta kaikki ei katkeaisi vielä, ei vielä. Tai ehkä katkeaminen onkin kohtalo, jota ei kannata vastustaa. Tämä elämä on kohtalo, jota ei voi huijata. Kaikki tapahtuu itsestään. Sen huomaa vasta, kun avaimet ovat liukuneet jonkun toisen taskuun. Ja passi, hänen passinsa, on jonkun muun hallussa. 
Naisen iho on hyvin valkea, kuultava, melkein läpinäkyvä. Se tuskin peittää värisevän lihan. Hän osaa värisyttää vatsaansa, käsivarsia, reisiä ja pakaroita, kunnes katsojan silmissä vilisee. Se tekee asiakkaat sekopäiksi, sillä eihän noin voi väristä kuin ihmiskädelle joutunut perhonen. Tai tämä neito kaukaisesta kylästä, sieltä minne ei autolla pääse. 

Pelokas nainen valuu rinnettä alas sitkeän aasin selässä. Hänen takanaan istuu mustatukkainen mies ja hymyilee. Hän on saanut niin hyvän saaliin, ettei vielä kertaakaan ennen. Noin nuori, hehkuvan vaalea ja helposti koulutettava. Naista ei pidä päästää liian vanhaksi, hänet on poimittava ajoissa. Muuten hän päätyy työn orjaksi omaan kyläänsä. Saa viisi lasta, paisuu vyötäröltä ja hautautuu elävältä.
– Mitä kauheaa tuhlausta, mustatukkainen tuhahtaa.
Kun polku muuttuu tieksi ja tasaantuu, hän jättää aasin tuttavansa hoitoon ja ottaa alleen pärisevän moottoripyörän. Sitten hän ajelee aarteineen kohti kaupunkia.

Niin tanssii se nainen tunnin, toisen ja kolmannen. Koko hikinen kapakka, miehiä täynnä, vaipuu ekstaasiin. Kädet kurottuvat kohti valkoista ihoa, silmät nauliutuvat napanupukan ympärille. Kaikki liike alkaa siitä ja palaa siihen. Siinä on maailmannapa tämän ohikiitävän, tämän äärimmilleen venytetyn hetken. Hämyisen kapakan keskiössä tanssii kaukaisen vuoristokylän tyttö. Tanko lipsuu hänen otteestaan, mutta hän saa kiinni uudestaan ja pyörähtelee keveästi kuin perhonen.
Tänään kädet ovat kovin hikiset, mutta hän ei välitä.  Hän leijailee tangon ympäri ja kääntyy pää kohti lattiaa.  Juuri kun katsojat luulevat hänen rysähtävän alas, hän ojentaa kätensä ja sormet ylettyvät. Hänen käsivartensa venyvät, olkapäät sulavat ja vyötärö kapenee langanohueksi. Iho värisee. Hän ei osaa enää lopettaa, kieppuminen kiihtyy hurjaksi. Hänellä on kymmenen kättä ja kymmenen jalkaa, monta päätä ja neitoperhosen suuret silmät. Hän vilistää tangon ympäri, ylös, alas, ylös.  Kuuluu kauhun kiljahduksia. Katsojien lihakset jännittyvät, tällaista he eivät ole koskaan nähneet. Kukaan ei poistu, vaikka näytöksen olisi pitänyt jo päättyä.
Silloin se tapahtuu. Kaikki kieppuu vielä hetken, perhonen nousee kohti kattoa ja katoaa. Miehet jäävät tuijottamaan ylös. Syvä hiljaisuus. Sitten he huomaavat, että maassa makaa hento vaalea. Ohut verivana valuu hänen poskensa alta. Väki kohahtaa, ryntää katsomaan lattialle pudonnutta tanssijaa. Hengittääkö hän? He kumartuvat lähemmäs. Miehiä kerääntyy siihen tiukaksi muuriksi. Haisee tunkkaiselta, sipulilta ja hieltä, viinan haju on tuore. 

Välitiloja. Toimittanut Helena Väisänen

Mitä tapahtuu ennen syntymää ja kuoleman jälkeen? Kaksitoista kirjailijaa pohtii näitä kysymyksiä käsissäsi olevassa antologiassa Välitiloja. Jokainen heistä käsittelee aihetta eri näkökulmasta. Ainoa yhdistävä tekijä on musta huumori. Joukossa on asemansa vakiinnuttaneita kirjailijoita sekä tuoreita tulokkaita. Tutustu ja elä henkesi edestä!

Kirjan toimittanut Helena Väisänen syntyi vuonna 1959 Ristiinassa, josta päätyi Outokummun ja Lappeenrannan kautta Saksaan ja lopulta Sveitsiin. Väisänen on kirjoittanut niin lastenkirjoja kuin dekkareitakin. Ammatiltaan hän on kraniosakraali- ja fysioterapeutti.

Pehmeäkantinen, 204 s. ISBN 978-952-7211-49-6. Kansi: J.T. Lindroos Gustave Dorén kuvan pohjalta.

BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut),  Booky.fi:n verkkokaupassa 22 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 22,20 € (plus postikulut).

Sisällysluettelo:

Ulla Vaarnamo: Paikan vanki
Jaakko Markus Seppälä: Pinnanalaiset
Helena Väisänen: Aloittelijan epäonnea
Harri István Mäki: Hyönteisten sinnikkyydestä
Katariina Romppainen: Rimakauhua
Jussi Katajala: Marraskoirat
Jukka-Pekka Palviainen: Naistenmiehen kuolema
Reija Korkatti: Sielunvihollinen
Jussi Matilainen: Toistumia
Enna Airik: Tuolla puolen – kertomus eräästä poismenosta
Markku Karpio: Ympyrä
Carita Forsgren: Muistojen kauppiaat

Minna Canth: Kauppa-Lopo ja muita klassikkoja

Edulliseen teokseen on koottu kolme Canthin pitkää novellia tai pienoisromaania, jotka ansaitsevat klassikon arvonimen: Lehtori Hellmanin vaimo, Agnes ja Kauppa-Lopo. Niissä Minna Canth arvostelee terävästi ja monesta eri näkökulmasta oman aikansa yhteiskunnan vääristymiä ja luutumia ja nostaa esille eritoten naisen alistetun aseman. Kirjassa on Juri Nummelinin esipuhe.

Pehmeäkantinen, 263 s. ISBN 978-952-7211-44-1. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 12,90 e (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 15,80 € (ei postikuluja), ei vielä Adlibriksen verkkokaupassa.

Minna Canth: Ompelija ja muita kertomuksia

Ompelija ja muita kertomuksia sisältää Minna Canthin lehdissä ja albumeissa julkaistuja novelleja, joita ei ole pitkään aikaan ollut saatavilla painettuna. Novellit käsittelevät tarkkanäköisesti miehen ja naisen - tai aviomiehen ja vaimon - välistä suhdetta, ja kirjailijan kriittinen näkemys tulee esille myös näissä tilapääkertomuksissa. Teoksessa on myös pieni valikoima Canthin kirjeistä. Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut myös lyhyen esipuheen.

Näytelmäkirjailija, novellisti ja toimittaja Minna Canth (1844-1897) piti kirjoituksissaan esillä syrjittyjen eli naisten, palvelusväen ja köyhälistön asiaa. Kirjallisuutemme tärkeimmän varhaisfeministin Canthin syntymästä tulee vuonna 2019 kuluneeksi 175 vuotta.

Pehmeäkantinen, 177 s. ISBN 978-952-7211-37-3. Kansi: Timo Ronkainen.

BoD:n verkkokaupassa 14,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 17,20 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 14,60 € (plus postikulut), Suomalaisen verkkokaupassa 16,95 € (plus postikulut).

Sisällysluettelo:

Juri Nummelin: Lukijalle
Ompelija (Suomen Kuvalehti, 1894)
Eräs Puijolla käynti (Novelleja II, 1892)
Vanha piika (Nuori Suomi, 1891)
Eräänä sunnuntaina (Excelsior-kalenteri, 1889)
Kasvinkumppanit (Vapaita aatteita, 1889, nimellä “Talon renki”)
Kahtalainen onni (Nuori Suomi, 1894)
Kodista pois (Valvoja, 1893)
Katkelmia kirjeistä

A. Emil Virtasalo: Punapartainen pikikärsä

Valkjärvellä syntynyt ja Koivistolla lapsuutensa viettänyt Arvo Emil Virtasalo (1901-1928) eli suuren osan elämästään maailmalla. Meriä kierrettyään hän alkoi kirjoittaa.

Virtasalo ehti julkaista vain kolme kirjaa, jotka kaikki käsittelivät Afrikkaa. Vuonna 1926 ilmestyivät Eriskummallisia juttuja Afrikasta ja Kadonnut keidas. Seuraavana vuonna ilmestyi lapsille suunnattu Afrikkalaisia satuja.

Tähän teokseen on koottu Virtasalon lehdissä julkaistuja meriaiheisia tarinoita, jotka kertovat Rudyard Kiplingin ja Jack Londonin vaikutuksesta. Kirjan on toimittanut ja esipuheen siihen on kirjoittanut Reijo Valta.

Pehmeäkantinen, 96 sivua. ISBN 978-952-7211-34-2. Kannen suunnittelu J. T. Lindroos vanhan värityskirjan kuvan pohjalta. Hinta BoD:n verkkokaupassa 10,90 e (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 14,40 e (ei postikuluja).

Tekstinäyte teoksen niminovellista:

Oli taas tullut varhaiskevät ja koivistolaisten laivurien kiireisin aika.
Varhaisesta aamuhetkestä aina iltaan asti paukkuivat vasarat, suhisivat sahat ja tervasutit heiluivat reippaitten merimieslaulujen kantautuessa satamasta ylös kylän tielle.
Kalastajat, joitten työt olivat keskeytyneet jäitten liikkumisen takia, tulivat satamaan katselemaan laivojen varustelua.
Keskusteltiin pienin ryhmin. Arvosteltiin eri omistajain laivoja ja kerrottiin niistä mitä moninaisimpia juttuja. Tarkkaava katselija olisi kumminkin pian havainnut, että kaikkien kokoontuneitten päähuomio keskittyi erääseen vanhaan kaljaasiin, jota tervasi kaksi tukevaa ja ilmeisesti kokenutta merimiestä, kolmannen tarkastellessa köysistöä hitaan rauhallisena.
 – Näettehän sen itse, supatti muuan suurinenäinen kalastaja. – Ei se punapartainen pikikärsä aio vieläkään uskoa, että laiva on laho. Mistähän taas miehistön saanee. Viipurista kai tai ainakin Kotkasta. Niille sitä sopiikin taas ärjyä ja pataluhdiksi haukkua. Kerrotaanhan, että hän olisi tuupannut jonkun pimeänä syysmyrskyisenä yönä Itämereenkin.
– Hiljaa, ole veli varuillasi. Tuossa tulee höperö Leena, joka tekee Kaarnalassa piian virkaa. Kielii pian itselleen Kaarnalalle, ja silloin on luotto kaupassa loppu. Miehet jatkoivat matalaäänistä keskusteluaan, mulkoillen uteliaisuutta tulvillaan punapartaista Kaarnalaa.
Mutta Kaarnala ei ollut näkevinäänkään mokomia. Mitä se häneen kuului. Katselkoot nyt, että silmät menevät tapilleen kuin ruppakonikkojen.
Mokomatkin hailin hirttäjät. Tekevät työtä, jotta selkäranka ratisee ja lopuksi eivät saa mitään säästöön. Vaikka minulla ei kauppapuotia olisikaan, niin saisinpa totta vie tällä vanhalla, uskollisella “Esterillä” narrattua satamista rahtipalkkiota aina sen verran, että pankkiinkin joutaisi. Kaarnala seurasi vilkasliikkeisen poosunsa työtä. Siinä on kelpo merimies. Vanhuus ei näytä ulottuvan ollenkaan jäseniin. Hän ja tuo kumaraiseksi käynyt timperi olivat palvelleet kaljaasi “Esterissä” aina siitä hetkestä, kun se laskettiin teloiltaan ensi kerran veteen. Niin olikin laiva heille tullut rakkaaksi. Tuntui siltä, kuin se olisi saanut elämän hengen, päästessään aaltojen varaan keinumaan.

Teemu Paarlahti: Radan varrella Waterloo

Radan varrella on aina lopulta Waterloo.

Ja sillä radalla kulkevat Nieminen, Raine, Hävikki ja moni muu oman elämänsä luuseri.

He ovat kulkijoita, joita on pakko rakastaa rupineen kaikkineen. Ja ennen viimeistä pistettä kirjailija kohtaa Gotfrey Coxin, pikkupoikana luomansa ja yli neljäkymmentä vuotta unohduksissa pölyttyneen sankarinsa. Siinä ei ehkä havise historia, mutta jokin kuitenkin. Kirja sisältää kolmetoista mietteliästä rikosnovellia ja runosikermän sekä kirjoittajan esi- ja jälkisanat.

Teemu Paarlahti on kirjallinen puuhailija Mänttä-Vilppulan taidekaupungista. Hän on kirjoittanut yli 35 vuotta kaikenlaista rahasta ja rakkaudesta ja menestynyt matkan varrella monissa kirjoituskilpailuissa. Paarlahdelta on aikaisemmin ilmestynyt useita teoksia, kuten näytelmä Meidän Luther (2018) ja runoteos Oikeastaan aika hyvä (2018).

Pehmeäkantinen, 181 s. ISBN 978-952-7211-30-4. Kannen kuva: Teemu Paarlahti, kannen layout: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 17,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 17,50 € (ei postikuluja), Suomalaisen verkkokaupassa 19,95 € (plus postikulut).

Tekstinäyte novellista "Kolme sanaa":

– Pappi.
Susanna kääntyi katsomaan vuoteessa makaavaa miestä.
– Anteeksi?
– Pappi. Hommaa tänne pappi.
Susannasta potilas näytti tyypiltä, joka ennemminkin kutsuisi viime hetkilleen huoran kuin hengenmiehen, mutta ilmeisesti tämä oli tosissaan.

Mies oli tuotu sairaalaan pahoin loukkaantuneena. Tarkemmin sanottuna häntä oli lyöty leipäveitsellä vatsan alueelle. Jos tepponen olisikin tehty tavallisella puukolla, mahdollisuuksia olisi ollut, mutta nyt keittiökalu oli rouhaissut useita sisäelimiä ja tilanne näytti kovin vähätoivoiselta.
– Eikä ketä tahansa, vaan se taksikuskin poika Ahlmanin kulmilta.
Susanna oli valmistunut vasta keväällä ja kaikki tässä sairaalassa oli vielä uutta. Kävellessään kohti kansliaa hän mietti kuumeisesti, miten tällaisissa tilanteissa oli neuvottu toimimaan. Vuokolta ei voinut mennä kysymään, se tokaisisi kuitenkin jotakin nuorista hoitajista, joiden perään sai koko ajan olla katsomassa…
Kanslian seinä oli paperin kuormittama. Ylhäällä vasemmalla Susannan silmä kuitenkin näki violetilla kirjoitetun sanan ”sairaalapastori” ja sen alla joukon numeroita.

***

Sairaalapastori Ensio Nieminen vietti kesälesken illansuuta sohvalla. Vaimo viihtyi suvena mökillä, mutta Niemistä ei lepikossa kortteeraaminen kiinnostanut. Kuka täysipäinen kaipasi saunaa ilman suihkua ja hiusten pesemistä löylyhuoneen ikkunalaudalla kuumenneella shampoolla? Töihinkin oli täältä kaupungin eteläisestä lähiöstä lyhyempi matka ja makkarat saattoi grillata myös uunissa.
Puhelin rämähti pöydällä. Näytössä näkyi sairaalan numero.
Nuori ääni aallon toisessa päässä vaikutti olevan peräisin vaaleaveriköstä, jonka kuppikoko oli kohtalainen.
– Anteeksi, mutta mahtoiko isänne ajaa taksia?

Nieminen oli sairaalatyön vuosinaan tottunut kaikenlaiseen, varsinkin psykiatrisella puolella. Mutta mitä nyt taas, aiemmin tuntematon sisarpuoli kukaties?
– Hieman yllättävä kysymys, mutta vastaus on myöntävä, hän tokaisi.
– Siinä tapauksessa olette etsimäni mies, nainen huokaisi autuaana.
Rutiinit olivat Niemiselle tuttuja. Lyhythihainen virkapaita riitti hyvin näin kesällä, kevyt sipaisu peilin edessä pitkin tukkaa. Sänkikään ei tunkenut vielä liiaksi leuan läpi.
Niemisen silmät osuivat lattiaan kirjahyllyn edessä. Vaimon etelänmatkalta ostama enkeli makasi haljenneena permannolla. Nieminen ei muistanut moneen päivään käyneensä lähelläkään hyllyä. Kurtistettuaan kevyesti otsaansa hän tarttui puhelimeen.
Puukotettu mies sairaalassa kyselee taksikuskin poikaa Ahlmanin kulmilta. Sen täytyy olla Ahonen, Nieminen mietti hetkeä myöhemmin odotellessaan mittariautoa kotitalonsa alaovella.

Juri Nummelin (toim.): Sininen tiikeri. Kryptozoologisia tarinoita

Loch Nessin hirviö, Isojalka, jeti, yksisarvinen, chupacabra... Tarunhohtoisia eläimiä, joista on olemassa lukuisia havaintoja. Näitä havaintoja tutkii kryptozoologia, sinnikkäiden yksilöiden harjoittama näennäiseläintiede, joka hylkii valtatieteen näkemyksiä paranoidisella jääräpäisyydellä. Mutta entä jos lumimies sittenkin on olemassa...? 

Sininen tiikeri on ensimmäinen suomalainen kirja, joka koostuu kryptozoologisista novelleista. Teoksen tarinoissa esiintyy myyttisiä tai kansantarujen eläimiä ja muita olentoja. Kirjoittajina on useita spekulatiivisen fiktion ja kauhun nykymestareita, kuten Magdalena Hai, Jussi Katajala ja Artemis Kelosaari. Kirjassa on myös Juri Nummelinin kryptozoologiaa lyhyesti taustoittava esipuhe. Lähde matkalle lindinmadon, savolaisten dinosaurusten ja merenneitojen maailmaan!

Pehmeäkantinen, 252 s. ISBN 978-952-7211-29-8. Kansikuva: Rimma Erkko, kannen layout: J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,90 € (ei postikuluja), Suomalaisen verkkokaupassa 22,95 € (ei postikuluja).

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Lukijalle
Jani Kangas: Lindinmadon jäljillä (julkaistu alun perin nimellä “Kryptozoologi” teoksessa Kirotun kirjan vartija, Jalava 2016)
Magdalena Hai: Matkantekijä
Jussi Katajala: Sininen tiikeri
Rimma Erkko: Hän joka on uskollinen
Anu Korpinen: Helvetin raivo
Emmanuel Arse: Neiti Korpi ja Savon dinosaurukset
Eero Korpinen: Kolmesta dollarista
Artemis Kelosaari: Fidžin keikka

Juri Nummelin (toim.): Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja

Raamattu-tarinat ovat muodostaneet oman pienen alalajityyppinsä suomalaisessa kirjallisuudessa jo pitkään, aina Kaarlo Bergbomin ajoista alkaen. Belsazarin pitoihin käyttökirjallisuuden tutkija Juri Nummelin on koonnut yksitoista novellia, joiden taustalla on jokin Raamatun tarina. Teoksen kirjoittajia ovat muun muassa Hilja Haahti, Volter Kilpi, Eino Leino ja Elvira Willman.

Kirjaan kuuluu myös Juri Nummelinin Raamattu-kirjallisuuden tyylipiirteitä ja ominaisuuksia tutkaileva essee sekä suomalaisen Raamattu-kirjallisuuden alustava bibliografia. Myöhemmin sarjassa ilmestyy muita kirjoja suomalaisen Raamattu-kirjallisuuden pohjalta.

Pehmeäkantinen, 128 s. ISBN 978-952-7211-20-5. Kansi: J. T. Lindroos Gustave Dorén pohjalta. Bookyn verkkokaupassa 16,80 € (ei postikuluja), BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), Adlibriksen verkkokaupassa 19,50 € (plus postikulut). 

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Lukijalle

Juri Nummelin: Kolme tapaa suhtautua Raamattuun perustuvaan kirjallisuuteen

Elviira Willman: Murha-enkeli (Uuden ajan kynnyksellä: Suomen työväen alpumi, 1905)

Volter Kilpi: Simson ja Delila (ote romaanista Bathseba, Otava 1900)

Fredrika Runeberg: Simrit (teoksesta Kuvauksia ja unelmia, Edlund 1900, suom. Ilta [Elin Hagfors], alun perin Teckningar och drömmar, Sederholm 1861)

Irma Tähtiranta: Köyhän lesken tarina (ote romaanista Suunemin vaimo, Otava 1948)

Kaarlo Bergbom: Belsazarin pidot (Joukahainen V, 1864, julkaistu uudestaan Paavo Cajanderin toimittamana teoksessa Kaarlo Bergbomin kirjoitukset, SKS 1907) 

Eino Leino: Niniven lasten tarina (teoksesta Päiväperhoja, Eero Erkko 1903)

Veikko Virmajoki: Parhain joululahja (Joulupukki 1933)

Eino Leino: Tietäjät itäiseltä maalta (Uusi Suometar 25.12.1900)

Hilja Haahti: Kuningaslapsen tähti (teoksesta Seimeltä ristin luo, Otava 1926)

Atte Ennala: Eserin vehnäpelto (Joulupukki 1943)

Arvid Järnefelt: Leipäkannikka (teoksesta Hiljaisuudessa, Otava 1913) 

Adna Salama: Nahum ja tyttärensä (Joulu-Ilo 1906)

Suomalainen Raamattuun perustuva kaunokirjallisuus: alustava bibliografia

Reijo Valta (toim.): Kultakauden taiteilija

Suomen taiteen kultakausi oli 1900-luvun taitteessa. Aikakausi on viime vuosina usein ollut poliittisissa puheissa. Kansallista taidetta on arvostettu ja kaivattu takaisin.

Mutta miten kultakauden taiteilijat ja kulttuurikriitikot kokivat oman aikansa? Tämän kokoelman teksteissä vastauksen antavat muun muassa Eino Leino, Juhani Aho, Emil Wikström ja Väinö Kataja.

Teoksen on koonnut oululainen tietokirjailija ja runoilija Reijo Valta.

Pehmeäkantinen, 152 s. ISBN 978-952-7211-10-6. Booky.fin verkkokaupassa 15,40 e (ei toimituskuluja), BOD:n verkkokaupassa 15 e (plus toimituskulut).

Kannen kuva: Emil Wikströmin luonnos Näsikallion suihkukaivoksi (valmistui 1913).

Sisällysluettelo:

Reijo Valta: Saatteeksi
Oscar Wilde: Lausunto kirjailija-ammatista (julkaistu Suomessa 1912)
Eino Leino: Eräs juhlapuhe (1902)
Juhani Aho: Mennyttä kalua (1891)
Väinö Kataja: Golgata (1898)
Juho Walve: Urbanus Uhvakainen pyrkii urkujenpolkijaksi (1898)
Eino Leino: Käynti syysnäyttelyssä (1902)
Eva Ljungberg: Kolme Jumalan-äidin kuvaa (1907)
Emil Vikström: Taiteen ymmärtämisen puutteesta (1911)
Volter Kilpi: Kansallisteatterin nykyinen tila (1912)
Jalmari Hahl: Taidemietteitä (1911)
Eino Leino: Tarina talvisessa yössä (1902)
Väinö Kataja: Mätäkuulla (1898)
Eino Leino: Kirjallista pakinaa (1902)
Reijo Valta: Jälkisanat

Kaarlo Bergbom: Aarnihauta ja muita kertomuksia

Kaarlo Bergbom (1843–1906) tunnetaan suomalaisen teatterin perustajana, mutta hän oli myös kiinnostava ja erinomainenkin kirjailija, jonka proosatuotanto on unohtunut. Aarnihauta ja muita kertomuksia kokoaa Bergbomin novellit yhteen ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen. Bergbom oli jo näissä tarinoissaan monipuolinen tarinankertoja, sillä kirjassa on niin aistillisia tunnelmia Raamatun ajoilta kuin varhaisia psykologisia taidenovellejakin. Niminovelli on vanhasta rosvosta kertova moraliteetti, joka voisi tapahtumapaikkoja vaihtaen olla Villin lännen tarina. Kirjassa on Juri Nummelinin kirjoittama Bergbomin elämää valottava esipuhe.

Teos sisältää novellit "Belsazarin pidot", "Julian", "Aarnihauta" ja "Sydämiä ihmisteelmässä".

Pehmeäkantinen, 132 s. ISBN 978-952-7211-08-3. Kansi: J.T. Lindroos.

Booky.fin nettikaupasta 17,60 € (ei toimituskuluja). BoD:n verkkokaupassa 18,00 €(plus toimituskulut).

Tekstinäyte novellista "Julian":

Olen syntynyt Hämeessä eräässä suuressa kartanossa, joka oli isäni oma. Hän oli nuorena ollut venäläisessä sotapalveluksessa ja silloin herättänyt yleistä ihastusta Pietarin ylimys-seuroissa, mutta otti eronsa everstinä, kun iso-isänsä kuoli ja jätti suuren sukutalomme fideikomissiksi ainoalle pojalleen. Isäni muutti nyt Suomeen, nai köyhän, mutta kauniin vapaasukuisen neidon, ja eleli onnellista elämää hellänä perheen-isänä ja vieraanvaraisena naapurina. Tätä onnea kuitenkin kesti vain kuusi vuotta, kun äitini kuoli synnytettyänsä minut maailmaan, ja isäni jäi murheelliseksi leskimieheksi kahden pienen pojan kanssa. Niinkuin usein on veljeksien laita, niin minä ja vanhempi veljeni, Malkus, olimme ihan eri luontoa. Malkus oli punaposkinen, erinomaisen kaunis poika, iloinen ja vilpitön, herkkä suuttumaan ja herkkä leppymään, ylpeä ja uljas, itsemäärätty kuningas kaikissa leikeissä; minä taas olin arka, hento, kivulloinen lapsi, joka harvoin olin toverien seurassa; pelokas ja arkaluontoinen kun olin, en voinut maailman vaatimuksia tyydyttää muulla, kuin salamielisellä myöntyväisyydellä. Veljeni oli kaikkien rakastama, isäni jumaloitsema, minua vastaan ihmiset olivat kylmiä, ja isäni kovakin. Hän katsoi minua aina syypääksi äitini kuolemaan, ja hänen tylyytensä minua kohtaan kasvoi kasvamistaan, kun hän lisäksi huomasi minut mahdottomaksi sotapalvelukseen, ainoaan virkaan, jota hän piti sopivana vapaasukuiselle perheellemme. Minun tunteeni isää kohtaan olivat vaihtelevaisia; välistä sydämmeni sykki palavimmasta rakkaudesta häntä kohtaan, mutta välistä taas, kun isäni pilkalliset muistutukset ja veljeni paremmuus loukkasivat ylpeyttäni, havaitsin povessani kiehuvan todellisen vihan, joka kasvoi vain sitä hirmuisemmaksi, mitä enemmän minun täytyi sitä peittää.