Christoph von Schmid: Genoveva Brabantin kreivitär

 

Genoveva oli aikoinaan lähes kaikkien suomalaisten tuntema tarina nuoresta kreivittärestä, joka tuomitaan kuolemaan aviorikoksesta syytettynä. Palvelija kuitenkin pelastaa Genovevan, ja kreivitär synnyttää lapsensa yksin metsässä. Keskiaikaisen, kansan suussa kulkeneen tarinan muokkasi uskonnolliseksi kirjaksi 1800-luvun puolivälissä saksalainen Christoph von Schmid. Se ilmestyi suomeksi useana erilaisena laitoksena, viimeisimmät 1930-luvulla. Aikoinaan hyvin suosittu tarina julkaistaan nyt uudestaan kuvitettuna versiona. Genovevan esittelee esipuheessaan kirjailija Laura Honkasalo.

Kirjan kuvitukset on tehnyt vuonna 1952 legendaarinen turkulainen kulttuurin moniottelija, säveltäjä, kirjapainotyöntekijä ja kuvittaja Pentti Viherluoto, jonka toimintaa esittelee jälkisanoissa suomalaisen käyttökirjallisuuden tuntija Juri Nummelin. Genovevan kuvitusten lisäksi kirjassa on mukana myös muita Viherluodon saman ajan satukuvituksia.

Pehmeäkantinen, 152 s. ISBN 9789527469774. Kansi: alkuperäistä mukaillen J.T. Lindroos, kuvitus: Pentti Viherluoto. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut). Saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Irmari Rantamala: Martva 3

Martva 3 päättää Helmivyön sarjan, jossa on julkaistu uudelleenladottuina ja painettuna Irmari Rantamalan laaja Harhama-sarja. Sarjan kolmannessa osassa päähenkilö Oolavi harhautuu rikoksen teille ja osallistuu pankkiryöstöön Harhaman kirjoittaman kirjan ja Paholaisen houkuttelemana. Osa teoksesta on kirjoitettu runomuotoon, ja Martvaa voikin pitää yhtenä ensimmäisistä suomalaisista säeromaaneista.

Martva on ollut unohdettu teos, vaikka sitä edeltäneestä Harhamasta on kirjoitettu tutkimuksia sivutolkulla. Romaanisarja on ollut saatavana sähkökirjana, mutta Helmivyön laitos on ensimmäinen painettu uusintajulkaisu. Teoksessa on Juri Nummelinin lyhyt esipuhe.

Irmari Rantamala (1868-1918) tunnetaan paremmin nimellä Maiju Lassila, mutta hänen oikea nimensä oli Algoth (tai Algot) Untola, alun perin Tietäväinen. Kameleonttimainen hahmo aloitti kokeellisena symbolistina, mutta hänen tunnetuimmat teoksensa edustavat hirtehistä maalais- ja köyhälistökuvausta. Työmies-lehden päätoimittajana työskennellyt Untola ammuttiin sisällissodan jälkeen epäselvissä olosuhteissa.

Pehmeäkantinen, 262 sivua, ISBN 9789527469699. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 23,90 € (plus postit). Saatavana myös muissa verkkokaupoissa. 

Volter Kilpi - tulisieluinen ylioppilas ja modernin taiteen airut: varhaisia mielipidekirjoituksia ja taidepohdintoja

"Ei, ei, minä tunnen elämän suonissani kohisevan, itse, itse minä olen; mitä päälleni asetetaan sen täytyy, kun kasvan, kun olentoni paisuu, täytyy särkyä, kappaleiksi lentää. Omalta pohjaltani minä ylenen, ja oman paikkani otan. Sisällinen vaatimus siihen pakoittaa. Eikö joka ihmistä niin, ken on päässyt tuntoon itsestään?! (Volter Kilpi, Wapaa muurahainen 1897)

Kirjailija Volter Kilven varhaiset kirjoitukset, joista suurta osaa ei ole aiemmin julkaistu painettuna, paljastavat intohimoisen sanankäyttäjän ja ajattelijan. Kirjoituksissa puntaroidaan runoutta, ihmistä ja yhteiskuntaa ja ollaan palavasti taiteen, vapauden ja yksilön itsetoteutuksen sekä suomalaisuuden ja kansanvalistuksenkin asialla. Myöhemmät taide-esseet täydentävät kuvaa Kilvestä nykyaikaisen taiteen airuena Suomessa.

Kokoelman toimittaneet Laura Kokko ja Pirjo Lyytikäinen ovat taustoittaneet kirjoitukset monipuolisesti.

Volter Kilpi (1874-1939) oli varhainen suomalainen modernisti, joka yhdisti romaaneissaan vanhanaikaisen saaristolaisyhteisön kuvausta tajunnanvirtaa lähestyvään kielenkäyttöön. Kilven tunnetuin teos on yhdenpäivänromaani Alastalon salissa (1933). Helmivyö on aiemmin julkaissut Kilven varhaisnovelleja teoksessa Seireenien laulu sekä yhteisniteen kirjailijan varhaisista romaaneista nimellä Antinous ja muita romaaneja.

Kirjan toimittajista muusikko ja kulttuurihistorioitsija Laura Kokko toimii viulistina Sinfonia Lahdessa. Hän on aiemmin kirjoittanut vuonna 2022 ilmestyneen palkitun elämäkerran kirjailija Volter Kilvestä (SKS). Pirjo Lyytikäinen on kotimaisen kirjallisuuden tutkija ja professori (emerita). Hän on kirjoittanut uraauurtavan väitöskirjan Volter Kilven romaanista Alastalon salissa vuonna 1992 ja sittemmin tutkinut paljon myös Kilven nuoruudentuotantoa.

Pehmeäkantinen, 288 s. ISBN 9789527469514. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 21,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.

Eino Leino: Nuori nainen

Nuori nainen on Eino Leinon tuotannossa harvinainen tarinakokoelma, joka rakentuu ystävysten ja kollegoiden illanistujaisten ympärille. Miehet kertovat naisseikkailuistaan, ja kertomuksista muodostuu kiehtova kuva 1900-luvun alun Helsingistä ja sen seurapiireistä. Tarinoilla Leino kommentoi aikansa vireänä kuohunutta keskustelua avioliitosta, perheestä, erotiikasta ja romanttisesta rakkaudesta.

Nuorta naista ei ole julkaistu painettuna uudestaan lähes sataan vuoteen eikä sitä ole ollut saatavana sähkökirjana. Teoksessa on Juri Nummelinin esipuhe.

Eino Leino (1878-1926) on yksi tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita, joka kirjoitti niin runoutta, näytelmiä kuin proosaakin. Helmivyö on aiemmin julkaissut häneltä novellivalikoiman Murhamies ja eroottisen rikosromaanin Seikkailijatar.

Pehmeäkantinen, 172 s. ISBN 9789527469569. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Edgar Rice Burroughs: Kuun neito

 

Kuun neito, Kuun kansa ja Hiirihaukka vihdoinkin suomeksi yhtenä niteenä!

Tuskin tietoisena ponnistuksesta nousin ylös ja köydet napsahtivat poikki. Näin sotilaiden perääntyvän hämmästyneinä, kun seisoin heitä vastassa. "Menkää", sanoin heille.

"Menkää, ennen kuin tapan teidät kaikki. Olette menneet liian pitkälle."

Yli 50 vuotta kestäneen maailmansodan jälkeen rauhaan totutteleva ihmiskunta saa yhteyden John Carteriin Marsissa, ja planeettojen välisen matkailun aikakauden ennustetaan alkavan. Jokin menee kuitenkin vikaan, ja ennen pitkää Maapallo on hurjien Kuun asukkaiden vallassa. Syttyykö vapauden liekki alistettujen Maan asukkaiden rinnassa vai jääkö ihmiskunta orjiksi?

Monta sukupolvea ja monta vuosisataa käsittävä trilogia kokoaa yksiin kansiin Edgar Rice Burroughsin Kuu-tarinat, joita on sanottu jopa yhdeksi parhaista hänen kirjoistaan. Ensi kertaa suomeksi julkaistavan teoksen on suomentanut Anssi Hynynen.

Pehmeäkantinen, 340 s. Kansi: Kari Puikkonen. ISBN 9789527469460. BoD:n verkkokaupassa 26,90 € 26,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Joel Lehtonen (suom.): Novelleja Boccaccion Decameronesta

Giovanni Boccaccion Decamerone on italialaisen keskiajan kirjallisuuden rakastetuimpia tekstejä, erotiikan ja huumorin klassikko, jonka viehätys ei vähene. 1350-luvulla kirjoitettu teos on käännetty suomeksi useaan otteeseen, ja sen on suomentanut myös varhaisen kirjallisuutemme ikiklassikko Joel Lehtonen. Hänen kääntämänsä valikoima ilmestyi vuonna 1914 Otavan julkaisemana.

Lehtosen herkullinen suomennos ei ole pitkään aikaan ollut painettuna saatavilla. Helmivyön julkaisemassa laitoksessa on mukana kirjallisuudentutkija Werner Söderhjelmin alkuperäinen esipuhe sekä Juri Nummelinin lyhyt esittely, jossa käydään läpi muun muassa Decamerone-suomennosten historiaa.

Pehmeäkantinen, 388 s. ISBN 9789527469415. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa.  

Larin-Kyösti: Paholaisen soitto ja muita fantastisia novelleja

Larin-Kyösti (1873-1948) tunnetaan parhaiten laulullisista ja kertovista runoistaan, mutta hänellä oli myös rikas ja omaperäinen proosatuotanto. Paholaisen soittoon on kerätty Larin-Kyöstin eri novellikokoelmista tarinoita, joissa on fantasiaa, leikittelyä, sadun ja taian tunnelmaa. Osa tarinoista on jopa suoranaista kauhua, vaikka ei koskaan kovin pelottavaa. 

Teoksessa on Juri Nummelinin esipuhe, jossa hän avaa Larin-Kyöstin tuotannon fantastisia vivahteita. Erkki Kiviniemi kirjoittaa siitä Kulttuuritoimituksessa näin: "Monet Paholaisen soitto -kokoelman kertomukset ovat kekseliäitä, vanhahtavasta kielestään huolimatta sujuvasti seurattavia. Vahvoja ovat esimerkiksi Metsän henki, Pyhäsaaren tarina, Laulajan uni ja Sillanlakaisijat. (...) Kirjan toimittaminen ja julkaiseminen on kulttuuriteko."

Pehmeäkantinen, 262 s. ISBN 9789527469200. Kansi J.T. Lindroos / oivas.com. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Larin-Kyöstin omaperäinen fantasiakirjallisuus

Kuolema vaeltamassa (teoksesta Kellastuneita lehtiä, Weilin 1903)

Keira ja Svakko (teoksesta Leipä ja laulu, Otava 1905)

Paholaisen soitto (Leipä ja laulu)

Pyhäsaaren tarina (Leipä ja laulu)

Inehmo ja sammal (Leipä ja laulu)

Inkeri ja Yrjänäritari (Leipä ja laulu)

Ahasveruksen lepopäivä (Leipä ja laulu)

Metsän henki (Leipä ja laulu)

Hiirenkesyttäjän kosto (teoksesta Joulu-yön tarina, Fundament 1918)

Juoksa Joikuja (Joulu-yön tarina)

Joulu-yön tarina (Joulu-yön tarina)

Laulajan uni (teoksesta Oli kerran, Karisto 1911)

Kiduttajat (Oli kerran)

Matti Kierosilmä (Oli kerran)

Ainaisen auringon etsijä (Joulu-yön tarina)

Noiduttu tornikello (Joulu-yön tarina)

Vanhankartanon tarina (Joulu-yön tarina)

Alju (Joulu-yön tarina)

Indialainen legenda (Oli kerran)

Kuoleman näky (teoksesta Juvenilia, Otava 1927)

Sillanlakaisijat (teoksesta Katupeilin takana, Karisto 1910)

August Strindberg: Onnellisten saari

August Strindbergin Onnellisten saari on robinsonadi, kertomus autiolle saarella joutuvasta miesjoukosta. Samalla se on herkullinen satiiri, jossa Strindberg ivaa ihmisen luontaista vallanhimoa ja vallankumouksellisten taipumusta pettää omat ihanteensa. August Strindberg (1849-1912) on ollut Ruotsin tunnetuimpia kirjailijoita, jonka tunnettuus ja suosiokin ovat vakaita. Hän kirjoitti sekä perinteisempää proosaa että pisteliäitä pamfletteja että satiireja.

Onnellisten saari ilmestyi alun perin vuonna 1882, ja se julkaistiin suomeksi vuonna 1912 Ilmari Ahman viehättävänä käännöksenä, jota käytetään tässäkin laitoksessa. Teoksen avaa Juri Nummelinin lyhyt esipuhe.

Pehmeäkantinen, 104 s. ISBN 9789527469309. Kansi: Freka Ålanderin kansikuvan pohjalta Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 9,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista.

Kuningattaren pitsileninki ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita

 

Kuningattaren pitsileninki sisältää kahden saksalaisen kirjailijan, Theo von Blankenseen ja Kurt Matullin kirjoittamia Holmes-mukaelmia 1900-luvun alusta, jolloin hahmo oli vapaata riistaa. Saksalaisissa versioissa ei nähdä tohtori Watsonia, vaan nuori Harry Taxon. Reijo Valta on toimittanut Wiipuri-sanomalehdessä julkaistuista suomennoksista uuden laitoksen, jossa nimitarinan lisäksi on kaksi muutakin kertomusta, Kullankaivajan majan salaisuus ja Lady Ruthin avioliitto. Valta on kirjoittanut myös jälkisanat. 

Pehmeäkantinen, 276 sivua, ISBN 9789527469156. Kansi Alfred Rodolffin kuvitusten pohjalta: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 

Arthur Conan Doyle: Valoa ja varjoja: varhaisia rikoskertomuksia

Valoa ja varjoja sisältää Arthur Conan Doylen varhaisia rikoskertomuksia vuosilta 1881-1891. Ne valottavat kirjailijan ensimmäisiä askelia aiheen parissa ja kohti hänen kestävintä luomustaan, Sherlock Holmesia. Tarinoissa esiintyy pari amatöörietsivää, mutta mukaan mahtuu myös kansainväliseen salaliittoon tempautuvia sivullisia, sarjamurhaajia, muinaisten druidien perillisiä ja mahdollisesti jotain yliluonnollisempaakin. Kertomukset ovat yhtä lukuun ottamatta aiemmin suomentamattomia. Teoksessa on suomentaja Mikael Luovan esipuhe.

Pehmeäkantinen, 296 s. ISBN 9789527469194. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 21,90 e (plus postikulut), saatavana myös esim. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa. Saatavana myös BoD:n verkkokaupassa sähkökirjana hintaan 8,49 e.

Hector Malot: Koditon

"Minä olin löytölapsi" alkaa Hector Malotin rakastettu lastenkirjaklassikko Koditon Teuvo Pakkalan suomentamana. Kahdeksanvuotiaana Rémi saa tietää, ettei olekaan kasvattiäitinsä oma lapsi. Siitä alkavat vaiherikkaat seikkailut ympäri Ranskaa ja Englantia.

Malotin Koditon julkaistaan nyt ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen lyhentämättömänä suomennoksena. Teuvo Pakkalan suomennos ilmestyi ensimmäisen kerran vuosina 1898-1899. Teoksen on toimittanut ja jälkisanoilla varustanut Reijo Valta.

Hector Malot (1830-1907) oli ranskalainen kirjailija, jonka tuotanto käsittää 70 teosta. Malotin tunnetuimmasta teoksesta Kodittomasta on tehty useita elokuva- ja tv-versioita.

Pehmeäkantinen, 590 sivua. ISBN 9789527469019. Kansi Poika Vesannon kuvien pohjalta J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus toimituskulut). Saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Pietari Hannikainen: Jutelmia läheltä ja kaukaa 1-2

Pietari Hannikaisen Jutelmia läheltä ja kaukaa sisältää kolme kertomusta. "Etelän ja pohjoisen tytär" sijoittuu Krimin sotaan ja "Punainen lähde" kertoo maaorja Simpsan paosta, jolla on merkittäviä sivuvaikutuksia. Laaja "Salojärven kukkanen" sijoittuu nuijasodan aikaan ja on yksi ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja. Tarinoissa on suuria tunteita, ajankohtaisia ajatuksia ja täpäriä pelastuksia.

Jutelmia läheltä ja kaukaa 1-2 ilmestyi alun perin vuosina 1882 ja 1884, ja teospari julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa uudestaan. Kirjassa on Juri Nummelin taustoittava esipuhe. 

Pehmeäkantinen, 312 s. ISBN 9789527469057. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte tarinasta "Etelän ja pohjoisen tytär": 

III

Ahvenanmaan saaristo oli seuraavana kesänä eroitettu kaikesta yhteydestä muun Suomen kanssa. Länsivaltojen laivastot purjehtivat ympäri Suomen- ja Pohjanlahden vesiä, ottaen kiinni jokaisen laivan ja veneen, minkä tapasivat merellä. Bomarsundin linnassa oli sota-ajalla tavallinen kielto; ettei linnaan päässyt kukaan, jolla siihen ei ollut erinäistä lupaa. Mutta silloinen eroitettu sulkeus-tila, jossa asukkaat olivat, vaikutti linnan asukasten ja ympäristön välillä kiihkeämmän yhteyden kuin tavallisesti. Viikkokaudet, varsinkin alusta kesää, kuluivat saamatta Suomesta mitään tietoja. Vihollisten laivain liikunnot olivat ainoat uutiset, jotka toivat uutta puheen ainetta saariston asukasten elämään. Asukasten täytyi viettää ikävää aikaansa miten paraiten osasivat. Komendantin, hra Bodiskon, kohteliaisuus oli paraimpana apuna linnalaisten ajanvietoissa. Seurallinen elämä sai aivan vapaasti liikkua linnan asukasten ja ympärillä asuvan herrasväen kesken.

Eräänä päivänä oli vihollinen laivaparvi asettunut linnan edustalle ja näytti lähestyvän linnaa. Kanonain jyrinä pani koko linnan väestön vapisemaan. Linnalaisten patterit, jotka olivat ulompana niemissä, olivat kohta pakoitetut vaikenemaan, ja niiden väestön täytyi vetäytyä linnaan. Tämä näytti olevan linnan viimeinen päivä. Pian lensivät armottomat projektilit linnan kiviseiniä kohti. Linna oli kohta peitetty tulen ja savun sekaan. Sen vahvat kiviseinät vapisivat. Oli kuin tuhat ukkoisen voimaa yhtaikaa olisi iskenyt tulta ja jyrisnyt linnan ympärillä. Jo oli linnan väestö kadottanut toivon minkään pelastamisesta. Mutta ampuminen taukosi yhtäkkiä. Kun savu vähän ajan takaa oli haihtunut, satama oli puhdas, ja tyyni meren lahti välkkyi kuulakkana, linnan harmaat kiviseinät kuvastivat kylkiänsä rauhallisena kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ernest oli hyökkäyksen ajan ollut lakkaamatta työssä. Eräitä miehiä oli haavoitettu ja useita oli sairastunut, ahtaissa savulla ja ruudin hajulla täytetyissä kasarmeissa. Vasta illalla myöhään pääsi hän hengähtämään, ja silloin hän riensi komendantin huoneihin antamaan kertomusta haavoitettuin tilasta.

"Tällä kertaa olemme pääsneet vähällä, vai miten, tohtori?" sanoi komendantti, tyytyväisenä hymyillen ja puristaen Ernestin kättä.

"Olisimme pääsneet vielä vähemmällä, jos ei palava ja savu kasarmeissa olisi ollut pian tukehuttava", vastasi Ernest. "Olen varma, jos ampuminen olisi kestänyt eräitä hetkiä lisäksi, puolet miehistä olisi tukehtunut savuun. He olisivat sen tehneet nytkin, jos en olisi niin ahkeraan kylmällä vedellä pirskoitellut huoneita."

"Se oli hyvä. Sellaista asiaa ei ole voitu ennen kokemusta arvata, Mutta vastaiseksi on meidän oltava varoillamme. Luultavasti vihollinen ei jätä meitä niin vähällä. Eräiden päivien takaa se saattaa olla takaisin täällä ja vielä suuremmalla voimalla. Mitä luulette siksi tarvittavan varustaa?"

"Ensiksi kaikki jää kellareista kasarmeihin ja kaikki naiset ja lapset linnasta ja sen läheisyydestä pois, etemmäksi saarelle."

"Kova tuomio, herra Ernest. Sen sanoman saatte itse antaa naisille. Ne saatte nyt kohdata luonani, jos suvaitsette astua saliin."

vielä savusta pian nokisena, Ernest seurasi komendanttia salonkiin. Hän kohtasi siellä pian kaikki linnan naiset ynnä linnan ympäristöllä asuvia perheitä, jotka olivat rientäneet paikalle katsomaan sodan tuhoja ja toivottamaan onnea yleisesti rakastetulle komendantille. Ernestin silmät lensivät pikaisesti ympäri salin. Ne seisattuivat yhtäkkiä erääsen seuraan, jossa istui kolme nuorta naista ja heidän edessään eräs nuori upseri.

"Mitä kaikkea", huudahti hän, "Aleksiko täällä, jonka keväällä jätin Turkuun!"

Upseri kavahti, tullen Ernestin vastaan, ja tervehti häntä, kätellen iloisesti.

"Niin, kuten näet, minäkin olen täällä."

"Ja tuo nainen, jota puhuttelit, se on minusta kuin unennäköä."

"Se on minustakin niin, hyvä Ernest. Olin kadottanut hänen eräitä päiviä sinusta erottuani ja nyt kohtaan täällä samallaisen ihmisen, saman nimellisen, ja kuitenkin hän on ihan toinen — minun pääni pyörii ympäri."

"Ja hän on tässä linnassa?"

"Ei juuri linnassa, hän on lasten opettajana kapteni S:villa, joka asuu eräitä askelia linnasta."

Ernestin silmät kohtasivat neiden silmän. Hän luuli huomanneensa vienon punastuksen levinneeksi tuon kukoistavan neiden poskille. Hän ei voinut enää pidättyä, hän riensi tuota kummallista olentoa kohti, kumarsi ja sanoi rohkeasti:

"Minun nimeni on Ernest Werner. Tunnetteko minua?"

"Ja minä olen Lovisa Suruton. Vaan anteeksi, jos en muista teitä nähneeni ennen", vastasi neiti punastuen.

"Vaan ettekö ole koskaan ollut Pietarissa?"

"En koskaan."

"Ettekä tunne ruhtinatar Marandaa?"

"En yhtään, en ole kuullut hänen nimeänsäkään."

"Ettekä ole asuneet Turussa erään työmiehen talossa?"

Uusi punastus levisi neiden poskille ja hänen silmänsä kääntyivät alas. Mutta hän nosti ne jälleen, ja hänen huulilleen kuvausi joku ivallinen hymy, kun hän rohkeasti katsoi Ernestin silmiin.

"Minä luulin kuitenkin teitä nähneeni Turussa", jatkoi Ernest, katsoen järkähtämättä häntä silmiin.

"Se on suuri erehdys, herraseni; minä matkustin Turun kaupungin läpi enkä viipynyt siellä enemmän paria tuntia."

"Luisa, Luisa, anteeksi että sinusta epäilin", huudahti tohtori itsekseen ja toisella kielellä kuin se, jolla oli puhutellut edessään istuvaa neittä.

Nils Aejmalaeus (Niilo): Haaksirikko. Suomalainen perustuskielinen taru

 Nils Aejmelaeuksen Haaksirikko ilmestyi alun perin vuonna 1838 salanimellä Niilo ja sitä on pidetty ensimmäisenä suomenkielisenä romaanina. Pienoisromaanin mittainen teos kertoo nuorenparin rakkaudesta, joka väärinkäsitysten ja epäröintien jälkeen puhkeaa kukkaansa. Teosta on pidetty vaatimattomana ja opettavaisena, mutta asian voi nähdä toisinkin: "Huonomminkin suomenkielisen romaanin olisi voinut aloittaa" (Markku Eskelinen).

Haaksirikko julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa uudestaan nykyaikaisilla kirjaimilla ladottuna. Teoksessa on Juri Nummelinin lyhyt esipuhe.

Nils Aejmelaeus (1812-1854) toimi usealla paikkakunnalla pastorina. Hän kirjoitti Haaksirikon ollessaan Sulkavalla apupappina; myöhemmin hän työskenteli Porvoossa, jossa myös kuoli melko nuorena.

Pehmeäkantinen, 108 s. ISBN 9789527211915. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 14,90 € (plus postikulut), saatavana myös Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Edgar Rice Burroughs: Caspak 2: Ajan unohtamat ihmiset

Edgar Rice Burroughsin suosittu Caspak-sarja jatkuu! 

Bowen J. Tylerin isän henkilökohtainen sihteeri Thomas Billings kokosi etsintäpartion selvittämään outoon maailmaan kadonneen poikansa kohtaloa. Partio pääseekin ajan unohtamalle mantereelle, mutta retkikunnan johtajan Billingsin ajattelemattomuus johdattaa hänet eroon muusta joukosta. Kummallisen Caspakin päivät ja yöt olivat vaarallisia lukemattomine petoineen ja liskoineen.

Tarzanista ja Mars-kirjoista tuttu Edgar Rice Burroughs loi oudon esihistoriallisen Caspakin maailman, jonne hän sijoitti kolme teostaan. Ajan unohtamat ihmiset (1918) on näistä toinen; se jatkaa aiemmin ilmestyneen Ajan unohtaman mantereen tarinaa. Uusi suomennos on Reijo Vallan tekemä, joka on kirjoittanut teokseen myös lyhyen artikkelin Russ Manningin tekemästä sarjakuvaversiosta. 

Pehmeäkantinen, 192 s. ISBN 9789527211793. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 18,90 e (plus postikulut). Saatavana myös muissa verkkokaupoissa (esim. Booky.fi ja Adlibris).

Salme Setälä: Arpalippu

Vanhaa kotimaista chick litiä!

Salme Setälän (1894-1980) Arpalippu kertoo arkkitehti Irma Saareksesta, joka asuu kimppakämpässä eikä seurustele - ainakaan vielä. Kepeään ja mannermaiseen tyyliin kirjoitettu kirja on esimerkki aikansa nuorille naisille suunnatusta humoristisesta viihdekirjallisuudesta.

Arpalippu ilmestyi alun perin vuonna 1926, ja antikvariaattien harvinaiseksi aarteeksi tullut kirja julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa uudestaan.

Esipuheen teokseen on kirjoittanut kirjailija Laura Honkasalo, joka on tutkinut 1920- ja 1930-lukujen naisten viihdekirjallisuutta.

Pehmeäkantinen, 240 s. ISBN 9789527211809. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 e (plus postikulut). Saatavana myös muissa verkkokaupoissa (esim. Booky.fi ja Adlibris).

Eino Leino: Murhamies

Murhamies ja muita novelleja esittelee tarinoita Eino Leinon ainoasta novellikokoelmasta Päiväperhoja (1903). Teokseen on valittu Päiväperhoista novellit, jotka puhuttelevat nykylukijaa; lisäksi mukana on yksi tarina kirjan ulkopuolelta. Tarinat ovat kuin lajityyppiaihioita: niissä on rikosta, fantasiaa, historiallisia kertomuksia antiikin Kreikasta ja Raamatun maailmasta. Myös Kalevalan tarinat esiintyvät parissa pikkujutussa. Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut myös lyhyen esipuheen.

Pehmeäkantinen, 60 s. ISBN 9789527211786. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 9,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte: 

SIPO NEVALAINEN

Siihen aikaan kuin Simo Affleck, sama, jota "Simo Hurtaksi" sanottiin, veronkantajana Ylä-Karjalata hallitsi, eli Pielisen pitäjässä kunnon talonpoika nimeltä Sipo Nevalainen.

Hän maksoi aina veronsa säntillisesti eikä hänellä mitään hätää ollut, vaikka kansa hänen ympärillään eli ja kuoli kurjuudessa. Mutta eräänä päivänä kun hän pellollaan kuokkimassa oli, tulivat Hurtan ratsumiehet, ryöstivät hänen aittansa ja löivät hänen vaimonsa tainnoksiin, koska tämä oli tahtonut heitä ilkityöstä estää. Parin päivän päästä kuoli vaimo haavoihinsa.

Mutta kyläläiset, jotka sen kuulivat, iloitsivat, sillä he ajattelivat: "Nyt ainakin suostuu Sipo Nevalainen siihen kapinaan, jota me jo kauvan olemme valmistaneet." Hänen oma poikansa oli kapinallisten joukossa.

Mutta niin pian kuin Sipo Nevalainen sai tiedon kapinasta, meni hän Simo Hurtan luo ja ilmiantoi kapinan, joka kukistettiin suurella ankaruudella. Kostoksi polttivat talonpojat hänen pirttinsä.

Silloin kutsui Simo Hurtta hänet luokseen ja kysyi: "Millä voin minä palkita sinun hyvän työsi?" Mutta Sipo Nevalainen vastasi: "En minä ole sitä palkinnon vuoksi tehnyt." 

Kuitenkin antoi Affleck hänelle muistoksi revolverin.

Ja Sipo Nevalainen lähti sotaan ja ampui oman poikansa, joka oli vihollisen puolelle mennyt. Mutta kun sota oli loppunut ja Suomen armeijan viimeiset tähteet Norjan tuntureilta palanneet, tuli Sipo Nevalainen palaavien joukossa myöskin kotiseudulleen. Hän astui Hurtan tupaan, ojensi hänelle revolverin ja sanoi:

"Kiitos lainasta, Suomen jumala lähettää sinulle tämän."

Hän oli näet matkan vaivoista ja vilusta tullut ikäänkuin mielenvikaiseksi ja luuli itseään Suomen jumalaksi. Mutta Suomi oli siihen aikaan autio ja tyhjä, vihollisten joukot ja veronkantajat olivat sen puhtaaksi ryöstäneet ja rutto, nälkä ja pakkanen siellä vuoroin vieraina käyneet. Ei siis ollut mikään erikoinen kunnia siihen aikaan olla Suomen jumala.

Mutta Affleck, joka tuon kaiken tiesi ja myös, että kansa häntä Simo Hurtaksi kutsui, kalpeni, kävi hänen käteensä ja sanoi vavahtavin polvin:

"Anna minulle anteeksi."

Mutta Sipo Nevalainen sanoi: "Suomen jumala ei anna koskaan anteeksi."

Ja meni.

Pari vuotta sen jälkeen ampui Simo Affleck itsensä samalla revolverilla.

Minna Canth: Pikku-Heikin merkillinen matka

Tunnettu kirjailija Minna Canth kirjoitti urallaan myös kaksi satua, Pikku-Heikin merkillisen matkan ja Pellervoisen. Vuonna 1879 ilmestyneet tarinat ovat suomalaisiin kansantaruihin perustuvia ihmesatuja, joissa sankari neuvokkuudellaan voittaa pelottavat vastustajansa ja löytää tiensä kotiin.

Canthin sadut on nyt upeasti kuvittanut Henri Joela, joka on hakenut vaikutteita kuvitustaiteen mestareilta, kuten John Bauerilta, Aubrey Beardsleylta, Ivan Bilibiniltä ja Arthur Rackhamilta. Canthin satuja ei ole aiemmin julkaistu omana kirjanaan. 

Näytelmäkirjailija, novellisti, aktivisti ja kauppias Minna Canth (1844-1897) piti esillä syrjittyjen ihmisten asiaa. Hän kirjoitti paljon nimenomaan naisten, palvelusväen ja köyhälistön elämästä. Canthin tunnetuimpia teoksia ovat hänen novelliensa lisäksi näytelmät, kuten Kovan onnen lapsia (1888) ja Sylvi (1893). Helmivyö on aiemmin julkaissut Canthilta novellikokoelmat Ompelija ja Kauppa-Lopo. 

Niklas Bengtsson pitää kirjaa Portti-lehden arvostelussaan "pienimuotoisena kulttuuritekona", sillä kirjan kaksi satua "uudistavat Minna Canthin kirjailijakuvaa" ja samalla kirja "tuulettaa suomalaisen satukirjallisuuden historiaa". 

Kovakantinen, 48 s. ISBN 9789527211755. Kuvittanut Henri Joela, kannen layout Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 24,90 € (plus toimituskulut). 

Edgar Rice Burroughs: Ajan unohtama manner

"Tämä on viimeinen merkintä käsikirjoitukseeni. Kun tämä on kirjoitettu, olen lopussa. Vaikka saatan rukoilla, että se saavuttaa sivistyneen ihmisen tietoisuuden, niin ymmärrän hyvin, jos tämä jää ainoastaan minun silmieni luettavaksi, ja jos se saavuttaakin jonkun toisen, niin luultavasti se tapahtuu kannaltani aivan liian myöhään. Olen yksin suuren kallionkielekkeen huipulla ja katselen laajaa Tyyntä valtamerta. Vilpoinen tuuli etelästä puree luita myöten, vaikka samaan aikaan näen trooppisen Caspakin kaukana takanani ja edessäni valtavia jäävuoria Etelänapamantereelta."

Tarzanista ja Mars-kirjoista parhaiten tunnettu Edgar Rice Burroughs loi myös oudon esihistoriallisen Caspakin maailman, jonne hän sijoitti kolme teostaan. Ajan unohtama manner (1918) on näistä ensimmäinen. Uusi suomennos on Reijo Vallan käsialaa, aiempi ilmestyi vuonna 1925 ja on nykyään antikvaarinen harvinaisuus. Helmivyö julkaisee uusina suomennoksina koko Caspak-trilogian.

"Tarinassa on oma viehätyksensä. Yli vuosisata sitten kirjoitetussa kertomuksessa kaikki on paljon yksinkertaisempaa ja selkeämpää kuin nykyajassa. Kokonaisuuden yleinen pöhköys on aseistariisuvaa, ja muutenkin tarjolla on suhteellisen viihdyttävää seikkailufantasiaa kadonneelta ajalta." (Antti Oikarinen, Tähtivaeltaja)

Pehmeäkantinen, 186 s. Kansi Timo Ronkainen. ISBN 9789527211700. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus toimituskulut). Saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Irmari Rantamala: Harhama, kolmas osa

Irmari Rantamalan Harhama-sarjan kolmas ja viimeinen osa on nyt saatavana verkkokaupoissa! 

Irmari Rantamalan esikoisteos Harhama (1909) on antiromaani ja lajityyppihybridi, johon sisältyy useita itsenäisiä teoksia. Samalla se kommentoi ja parodioi niin itseään ja vastaanottoaan kuin klassikoita ja aikalaiskirjallisuuttakin. Harhamaan tekijä otti vaikutteita Raamatusta, Kalevalasta, Dantelta, Miltonilta, Goethelta, Linnankoskelta, Kiveltä, Volter Kilveltä ja Johannes Linnankoskelta. Romaani oli monilla tavoin edellä aikaansa, vaikka samalla sen voi laskea kuuluvan vähälukuisen suomalaisen symbolismin edustajaksi.

Irmari Rantamala tunnetaan paremmin nimellä Maiju Lassila, mutta hänen oikea nimensä oli Algot Untola, alun perin Tietäväinen. Ristiriitaisen elämän elänyt Lassila työskenteli sisällissodan aikaan Työmies-lehden päätoimittajana, ja hänet ammuttiin epäselvissä olosuhteissa keväällä 1918.

Harhama on pitkään ollut eräänlainen suomalaisen kirjallisuuden kadonnut ja vaikeana pidetty klassikko, ja viimeksi se on julkaistu kaksiosaisena laitoksena vuonna 1975. Helmivyö tuo ajankohtaisena pysyneen teoksen nyt uudestaan lukijoiden saataville kolmiosaisena laitoksena, johon tekstit on ladottu uudestaan.

Sarjan kolmannessa osassa Rantamalan sankari Harhama muun muassa hylkää uskonnon lopullisesti ja ottaa osaa terroristiseen toimintaan. Kirjan muiden jaksojen tapaan Paholainen näyttelee teoksessa merkittävää roolia.

Sarjan ensimmäisessä osassa on Juri Nummelinin esipuhe.

Pehmeäkantinen, 488 s. ISBN 9789527211717. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 25 €, saatavana myös Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Sarjan aiemmat osat Helmivyön sivuilla: Harhama 1 ja Harhama 2. 

Irmari Rantamala: Harhama, toinen osa

Klassikkosarjan uudelleenjulkaisu jatkuu! Irmari Rantamalan eli paremmin Maiju Lassilana tunnetun työväenkirjailijan pitkään harvinaisen Harhaman toinen osa on nyt saatavilla. 

Symbolistinen Harhama on pitkään ollut eräänlainen suomalaisen kirjallisuuden kadonnut ja vaikeana pidetty klassikko, ja viimeksi se on julkaistu kaksiosaisena laitoksena vuonna 1975. Helmivyö tuo ajankohtaisena pysyneen teoksen nyt uudestaan lukijoiden saataville kolmiosaisena laitoksena, johon tekstit on ladottu uudestaan.

Sarjan toisessa osassa Rantamalan sankari Harhama seikkailee vallankumouksellisten parissa ja yrittää luoda täydellistä uuden ajan naista. Välillä vieraillaan Perkeleen ja muiden enkeleiden luona.

ISBN 9789527211663. Pehmeäkantinen, 284 s. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 20 €, Booky.fin verkkokaupassa 22,10 €, Adlibriksen verkkokaupassa 22,70 €.

Tekstinäyte luvusta "Kaksi aatelia": 

Kasakka ilmestyi historian kirkkaalle taivaanlaelle. Se ilmestyi sinne, kuin päivänkangastus ja hohtava salama hehkui kasakan piikinpäässä punaisena kukkana…

Suomessa vavahti silloin väki. Mies seisoi sanattomana ja vaimo repi tukkaansa epätoivoisena. Tytär katsoi isäänsä ja poika äitiinsä ja lattialla leikkivä lapsi keskeytti leikkinsä hämmästyneenä…

— "Kasakka!" — lausuivat kaikki hämmästyneinä…

— "Kasakka!" — sopersi lapsi lattialla.

Historian kello kävi käyntiänsä. Kansat liikahtelivat sen rattaina. Ne liikahtelivat hitaasti, nytkähdellen hampaittensa toisiinsa tarttuessa. Ne mittailivat ihmiskunnan kehitystä, kuin kello vuorokautta. Ne jakoivat sitä aikakausiin ja itse loivat jaettavansa…

Ja suuren kellon jousta veti vireeseen näkymätön käsi… Ja koko kello kieppui auringon ympäri avaruuden ihmeellisen kellon huimaavana heilurina…

Kello kävi, Kasakkakangastus kohosi ylemmä. Suomessa seisoi yhä mies sanattomana ja vaimo siunasi itseänsä ja kokoili talonsa avaimia. Lapsi leikki lattialla, mielessä peikonpelko, suussa itku ja sopersi:

— "Äiti!… Kasakka tulee…"

Se oli niinä aikoina, jolloin riidan syyt lymyytyivät Suomen soihin.

Mutta kasakka kohosi ylemmä, lähestyi lähemmä. Se ratsasteli jo Suomen maita, piikinpää tulipunaisena. Se ilmoitti, että mahtavan Venäjän Tsaari tahtoo tehdä muutoksia Suomen oikeuksien perintökirjoihin, muuttaa Suomen kansan oman konnun papereita…

Silloin tyrmistyi mies, ja vaimo hätäytyi ja lausui:

— "Joko on meidät Herra hylännyt?"

Salama oli iskenyt heihin kasakan terävästä piikinpäästä. Kaikki seisoivat sanattomina. Kasakka jatkoi rauhallisena:

— "Tsaari käski niin sanoa…"

Kaikki seisovat vieläkin salaman lyöminä. Ei kukaan tietänyt, mitä vastata. Silloin astui joukosta esille hinterä mies, Risto Vaarna, ja lausui kasakalle arvokkaasti:

— "Sano Tsaarille, että meidän ikivanhat perintökirjamme ovat Tsaarin itsensä vahvistamat ja hän ei voi niitä muuttaa ilman meidän suostumustamme. Hän ei voi muuttaa niissä piirtoakaan. Meidän perintökirjastamme voi Tsaari ainoastaan keskustella ja sopia kanssamme, mutta ei meitä käskeä. Hän on oman sanansa sitoma."

Miehet hämmästyivät hinterän Riston rohkeutta ja ihailivat hänen miehekästä puhettansa. Kasakkakin katseli häntä hölmistyneenä hevosensa selästä. Hän ei ollut moista ennen kuullut, sillä hänen maassansa oli kuuliaisuus korkein hyve. Oudostuneena murahti hän:

— "Tämä on Tsaarin käsky."

Vaarnan Risto lausui silloin taas joukon puolesta kasakalle:

— "Maailmassa on kaksi suurta sanaa, joita ei voida rikkoa, jollei tahdota ottaa peruskiviä pois rakennuksen nurkan alta. Toinen niistä sanoista on Tsaarin sana, toinen kansan sana. Suomen kansa on antanut Tsaarille sanansa. Se on sen sanan sanonut kirkoissansa, Jumalansa alttarin edessä, ja se pitää sanansa pyhänä. Saman Jumalan edessä ovat Venäjän Tsaarit kansansa puolesta vahvistaneet meidän perintökirjamme, ja siitä sanasta me kiini pidämme, sillä se on lähinnä Jumalan sanaa. Sano Tsaarille, että Suomen kansa ei poikkea velvollisuutensa tieltä."

— "Hyvä on!" — vastasi kasakka ja ratsasti pois. Hän ei ollut ennen kuullut moista puhetta ja ihmetteli hinterän Risto Vaarnan miehuutta. Harhama oli lukenut suuren lehden historiasta ja käpertyi Vaarnan Riston ympärille ja katseli jo kaikkea hänessä niin likeltä, ettei silmä yhtä toisesta erottanut, vaan näki kaiken kokonaisena, huikaistun silmän valossa.

Mutta Vaarnan Risto kohosi heti ensimäisiksi kansan vanhinten joukossa. Kaikki katsoivat häneen ihastuneina, ylpeillen hänestä, nähden hänessä kansan turvan, sen tulevan suuren johtajan…

Niinä aikoina johti Suomen kansaa heimovanhus, vanha, viisas ja varova Tarvas. Hän oli itsetietoiseksi heränneen Suomen kansan ensimäinen johtaja. Suuri Vipunen oli hänelle kansan valmistanut, herättänyt sen ja lausunut sen elinsanat. Hän oli kohonnut kansankuninkaaksi kenenkään korottamatta. Hänen päässänsä säteili se kruunu, jota ei mikään mahti voi anastaa, ei ottaa: Hänen päässänsä säteili se kruunu, jonka hohde lähtee sen kantajasta itsestänsä, se kruunu, joka kasvaa kantajan omasta päästä…

Hän oli ikänsä taistellut suden sitkeydellä vanhojen Ruotsin viikinkien jälkeläisten valtaa vastaan, kukistellen niiden vierailun maihin perustetun vallan viimeistä jäännöstä. Viime mainituita johti Suomen ja koko maailman viimeinen oikea, suuri viikinki, Rooland Viik, eli Viikin Rooland. Hän edusti viimeistä viikinkivalloituksen valtaa, seisoi suuren perinnön hoitajana koko maailman edessä, nähden jo himmeästi, että hänen osallensa on tuleva harvoille suotu kunnia: saada seistä suuren vallan viimeisenä kuninkaana, jättää perintö puhtaana uudelle elämälle, kantaa se historian armottoman tuomarin eteen, kuolleena kirjoihin merkittäväksi.

Rooland Viik oli vanhan Tarvaan voimallisin vastustaja. Se kantoi, samoin kuin hänkin, päässänsä sitä kruunua, joka kasvaa miehen omasta päästä: sitä kruunua, jonka muodostavat miehelle hänessä omassa itsessänsä mies ja ihminen yhdessä. Sen kruunun muodostaa neljän sanan sisältö: Hän on kansansa paras.

Mutta vanhan Tarvaan vierellä seisoi hänellä apuna vanha Aatu Karhu eli Ruonan Karhu. Hän oli Suomen Mooses, joka seisoi uskonkalliolla, kädessä Jumalan käskyt ja puhui kansalle, armotta, kuin Mooses palattuansa Sinain vuorelta, kultaisen vasikan uhritulille.

Vanha Tarvas oli kasvattanut Suomen suvun miehistä taitavia purje- ja perämiehiä, sitä päivää varten, jolloin hän onnistuisi kukistamaan Viikin Roolandin ja karkottamaan hänen miehensä viikinkivaltalaivan purjeista ja peräsimestä. Kaikki oli hänellä valmiina sen päivän varalta. Sitten oli tämä suvun suuri johtaja alkanut etsiä itsellensä seuraajaa. Hän oli sitä varten tutkinut omat poikansa ja koko kansan pojat. Sitä tehdessä pisti hänen tietäjäsilmäänsä hinterä Vaarnan Risto ja hän hylkäsi omat poikansa ja valitsi itsellensä "kuninkaanpojaksi" Riston, jota hän alkoi kasvattaa seuraajaksensa. Hän itse ravitsi häntä henkensä parhaalla, kuin naarassusi Romulusta. Kun hän nyt näki valittunsa ensi kertaa astuvan kasakan eteen puhumaan kansan nimessä ja kuuli hänen miehekkäät sanansa, lankesi hän polvillensa ja kiitti Jumalaa sanoilla:

— "Kiitetty ole sinä taivaan ja maan Jumala, joka olet valinnut minulle oikean vanhimmanpojan oman esikoiseni sijalle, johtamaan Suomen kansaa. Nyt ei minulta puutu muuta, kuin Simeonin rauha. Suo sekin minulle, Jumala!"

Tapauksista tuulahti Harhamaan ihmishenki, sinä suurena, jota hän janosi. Se houkutteli häntä luoksensa, kuin merivalo pimeässä purjehtijaa.

— "Täällähän on miehiä", — mietti hän, lukiessansa historian, musteesta vielä kosteaa, lehteä ja takertui lukemansa lehden kosteaan musteeseen, kuin kärpänen kärpäspaperille.