Pertti Julkunen: Rivit suoriksi, saatana! Avoin kirje puheenjohtaja Kalervo Kummolalle hyvän kaupunkielämän tulevaisuudesta

Kaupunki suoristaa rivinsä ja nousee nöyryyttämään kaupunkilaisia Tampereella. Pyynikin pieni Heinäpuisto on hävitettävä! Kaupunkilaisten mielestä esivallan käytös ei ole kaunista. Rakentamiseen liittyvät kauneuskäsitykset eivät ole viattomia.

Heinäpuiston hävittäjien mukaan "elävä kaupunkitila" syntyy, kun puiston elävät olennot tapetaan. Tappaminen on elämää. Näin ei ole vain Tampereella. Hallinnon käytös rumentaa kaupunkilaiselämää useassa Suomen taajamassa.

Tietokirjailija Pertti Julkusen pamfletti Rivit suoriksi, saatana! on avoin kirje. Julkunen pyytää kuntapoliitikko Kalervo Kummolaa vaikuttamaan kollegoihinsa. Nätti käytös antaisi tilaa hyvälle kaupunkielämälle. Pamfletti avaa samalla uuden näkökulman yhteiskunnallisten konfliktien esteettisiin motiiveihin sekä estetiikan, etiikan ja politiikan dynamiikkaan.

Pertti Julkunen on tamperelainen tietokirjailija, joka on julkaissut useita teoksia yhteiskunnallisilta aloilta.

Pehmeäkantinen, 132 s. ISBN 9789527469224. Kansi: J. T. Lindroos Maire Riipisen kuvan pohjalta. BoD:n verkkokaupassa 11,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte johdantoluvusta: 

Avoin kirje puheenjohtaja Kalervo Kummolalle hyvän kaupunkielämän tulevaisuudesta

Arvoisa Kalervo Kummola

Kiinnitän huomiotanne Tampereella virinneeseen asemakaavakonfliktiin, jonka ratkaisun tapa vaikuttaa kaupunkielämän laatuun ja samalla kotikaupunkimme maineeseen ja itsekunnioituksen mahdollisuuksiin. Kyse on asemakaavoituksen estetiikasta, etiikasta ja politiikasta.

Pyynikintorin alueen kaavamuutosehdotus vaatii talon rakentamista Heinäpuiston päälle ja pysäköintilaitoksen louhimista torin alle. Pirkankadun pohjoispuolelle määrätään rakennettavaksi lisäosa taidemuseolle. Heinäpuisto ja lisämuseo on asetettu kaavaa suunniteltaessa vastakkain. Lisäosan pystyttäminen Tampereen taidemuseolle vaatii Tampereen identiteetin kannalta olennaisten kulttuuriarvojen hävittämistä Pyynikillä.

Kaavamuutosehdotus on kohdannut vastusta. Vaikeuksien voittamiseksi kaupunki järjestää lähetekeskustelun, jossa ”etsitään poliittista kompromissia” valtuustoryhmien puheenjohtajien voimin. ”Poliittisesti sellaisen ratkaisun, jolla kaava voisi edetä” pitäisi löytyä tuossa keskustelussa.

Pyydän, että Te, Tampereen kaupunginvaltuuston kansallisen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Kalervo Kummola, kiinnitätte keskustelussa huomiota kahteen Pyynikin alueen kaavoituksessa syntyneeseen ristiriitaan. Toinen vallitsee Kaupungin ja kaupunkilaisten välillä. Toinen on luotu ja kärjistetty lisämuseonhakkeen ja alueen kaupunkiarkkitehtonisten kulttuuriarvojen välille. Helposti korvattavissa tai muualle siirrettävissä olevan lisämuseon rakentamisen ehtona siis on se, että Pyynikinharjun korvaamatonta kaupunkiluontoa ja kaupunkikulttuuria vahingoitetaan koskaan korjaamattomalla tavalla.

Tiedän, että Te näette, että ensinnä mainitsemani ristiriita on toiseksi mainitsemani ristiriidan aiheuttama. Kaupunki on luonut konfliktin itsensä ja kaupunkilaisten välille asettamalla Pyynikin kulttuuriarvojen hävittämisen lisämuseon rakentamisen ehdoksi. Samalla Kaupunki on aiheuttanut lisämuseon suosion selvästi aistittavan alenemisen. Pyydän, että panette pisteen Kaupungin aiheuttamalle konfliktille. Kumpikin ristiriita ratkeaa, kun kaava 8667 korjataan välittömästi muotoon, joka ei salli rakentamista Pirkankadun eteläpuoleiselle kaava-alueelle. Lisämuseohankkeesta keskusteleminen on mahdollista sen jälkeen, kun kytkös Pyynikin luonto- ja kulttuuriarvojen hävittämiseen on poistettu ja konfliktista kaupunkilaisten kanssa siten luovuttu.

Käännyn ensimmäiseksi Teidän puoleenne, koska Tampereen mahdollisena seuraavana pormestarina Te voitte joutua kärsimään Pyynikin kaava-asioista koko kautenne ajan. Niin käy, jos muutosta Kaupungin toimiin ei tule. Jos Te joudutte kärsimään Pyynikin kaavapolitiikan takia, niin monet ihmiset Tampereella ja myös kotikaupunkimme ulkopuolella joutuvat kärsimään Teidän kanssanne. Pyynikintorin kaavoitus esittelee pienoiskoossa valtakunnallisen trendin, jossa iso kaupunki iskee usein kaikkein arvokkaimpiin alueisiinsa, tuhoaa ne, ja rakentaa päälle pikkuasuntoslummia. Tuloksena ei ole pelkästään korvaamattomien luonto- ja kulttuuriarvojen menetystä, huonojen asuinalueiden kasvamista ja asuntokeinottelijoiden voittoja. Kaavatyön tuloksena on myös kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista ja kansalaisten eristämistä heitä koskevien asioiden käsittelystä.

Kaupunkien ja kaupunkilaisten asemakaavakonfliktien laajalti pätevänä yhteisenä piirteenä on, että kaavoittaja ei missään tapauksessa anna periksi kaupunkilaisille, jos ei ole pakko. Asukkaat toisin sanoen voittavat vain siinä tapauksessa, että kaavoittaja on syyllistynyt yksiselitteisesti näytettävissä oleviin laittomuuksiin ja kärsimään joutuneen osapuolen valitus hyväksytään oikeudessa. Mikään argumentointi ei sitä ennen vaikuta kaavoittajaan. Jos julkinen valta, tässä tapauksessa kaavoittaja, toimii laittomasti, niin kansalaisilla siis on vaikutusmahdollisuuksia. Jos se toimisi laillisesti, niin vaikutusmahdollisuuksia ei olisi. Kummassakin tapauksessa tuhoisista kaavoista on käyty vuosia, joskus vuosikymmeniä kestänyt, kansalaisia ylenmääräisesti rasittanut, ja itse asiassa turha kamppailu. Kaava-asioiden hoitaminen ei muodostuisi pitkäksi, tuskalliseksi ja turhaksi kamppailuksi, eikä välttämättä kamppailuksi ollenkaan, jos kaavoittaja luopuisi muutamista huonoista käytöstavoista, joihin haluan kiinnittää huomiotanne tässä avoimessa kirjeessäni, arvoista puheenjohtaja Kummola. 

Mikael Hukka: Sormus

"Lopulta miehenalku päätti lahjoittaa rakennukselle sormuksensa. Pehmeästi hyväillen hän asetteli sen keskeiselle paikalle ja osoitti hetken ajan hänelle epätyypillistä myötätuntoa: Kasva, kasva, anna tarinan jatkua."

Sormus on hindistä käännetty uuden ajan pyhä kirja ja absurdi satu, joka muuttaa salamannopeasti suuntaansa. Mitätön arvoesine etenee henkilöltä toiselle, mutta mikään ei ole tarkalleen sitä miltä näyttää.

Mikael Hukka sai Sormuksen käsikirjoituksen hengellisiin ilmiöihin keskittyvässä tapahtumassa ennen korona-aikaa ja päätti julkaista sen säälistä käsikirjoituksen antanutta työtöntä intialaismiestä kohtaan.

Pehmeäkantinen, 272 s. ISBN 9789527469132. Kannen suunnittelu: J. T. Lindroos keinoälyllä tehdyn kuvan pohjalta. BoD:n verkkokaupassa 17,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 

Kuningattaren pitsileninki ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita

 

Kuningattaren pitsileninki sisältää kahden saksalaisen kirjailijan, Theo von Blankenseen ja Kurt Matullin kirjoittamia Holmes-mukaelmia 1900-luvun alusta, jolloin hahmo oli vapaata riistaa. Saksalaisissa versioissa ei nähdä tohtori Watsonia, vaan nuori Harry Taxon. Reijo Valta on toimittanut Wiipuri-sanomalehdessä julkaistuista suomennoksista uuden laitoksen, jossa nimitarinan lisäksi on kaksi muutakin kertomusta, Kullankaivajan majan salaisuus ja Lady Ruthin avioliitto. Valta on kirjoittanut myös jälkisanat. 

Pehmeäkantinen, 276 sivua, ISBN 9789527469156. Kansi Alfred Rodolffin kuvitusten pohjalta: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 

Arthur Conan Doyle: Valoa ja varjoja: varhaisia rikoskertomuksia

Valoa ja varjoja sisältää Arthur Conan Doylen varhaisia rikoskertomuksia vuosilta 1881-1891. Ne valottavat kirjailijan ensimmäisiä askelia aiheen parissa ja kohti hänen kestävintä luomustaan, Sherlock Holmesia. Tarinoissa esiintyy pari amatöörietsivää, mutta mukaan mahtuu myös kansainväliseen salaliittoon tempautuvia sivullisia, sarjamurhaajia, muinaisten druidien perillisiä ja mahdollisesti jotain yliluonnollisempaakin. Kertomukset ovat yhtä lukuun ottamatta aiemmin suomentamattomia. Teoksessa on suomentaja Mikael Luovan esipuhe.

Pehmeäkantinen, 296 s. ISBN 9789527469194. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 21,90 e (plus postikulut), saatavana myös esim. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa. Saatavana myös BoD:n verkkokaupassa sähkökirjana hintaan 8,49 e.

Emil Nervander: Uotilan isäntä; Katri

 

Emil Nervanderin Uotilan isäntä on intohimodraama, jossa nuori isäntä surmaa vaimonsa, koska on rakastunut nuorempaan naiseen. Murhan jälkeistä syyllisyyttä kuvaavaa Uotilan isäntää on usein sanottu ensimmäiseksi suomalaiseksi rikostarinaksi. Se ilmestyi aluksi ruotsiksi vuonna 1863 ja suomeksi seitsemän vuotta myöhemmin. Uotilan isäntä kuuluu samaan lajityyppiin kuin James M. Cainin Vahinko kello kaulassa ja Mika Waltarin Vieras mies tuli taloon, mutta ilman näiden synkkyyttä ja kohtalonomaisuutta.

Kirja sisältää myös Nervanderin toisen rikosaiheisen teoksen Katrin (1884). Se taas kertoo nuoresta naisesta, joka surmaa inhottavasti käyttäytyneen emäntänsä. Uotilan isäntää ei ole julkaistu painettuna sataan vuoteen, Katria taas ei ole painettuna julkaistu koskaan uudestaan.

Kirjassa on Juri Nummelinin esipuhe, jossa hän esittelee Nervanderin elämää ja tuotantoa.

Pehmeäkantinen, 192 s. ISBN 9789527469118. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Juri Nummelin: Muurahaisesta Muksikseen. Venäläisen ja neuvostoliittolaisen animaatioelokuvan historia

 

Neuvostoliitto oli yksi elokuvan suurvaltoja, jossa tehtiin myös paljon laadukasta animaatiota, niin lapsille kuin aikuisillekin: Uusi Gulliver, Lumikuningatar, Krokotiili Gena, Satujen satu, Aamiainen ruohikolla... Kokeellisten elokuvien rinnalla nähtiin myös suorasukaista propagandaa, jolla peiteltiin maan omia ongelmia.

Juri Nummelin käy kirjassaan läpi venäläisen ja neuvostoliittolaisen animaatioelokuvan historian tiiviisti ja sujuvasti. Kirjassa esitellään myös tsaarin Venäjän aikaiset animaatiokokeilut sekä venäläinen animaatiotuotanto Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Omat lukunsa saavat muiden neuvostotasavaltojen animaatiot sekä virolainen animaatio.

Kirja on uudistettu laitos vuonna 2015 ilmestyneestä kirjasta, joka kantoi nimeä Idän ihmeet, ja esimerkiksi ukrainalaisen animaatioelokuvan katsausta on laajennettu. 

Juri Nummelin (s. 1972) on pitkän linjan animaatioharrastaja, joka on aiemmin julkaissut mm. kirjan Animaatioelokuvan lyhyt historia (2014). Hän on kirjoittanut myös kirjat Valkoinen hehku: johdatus elokuvan historiaan (2004), Elokuvan lyhyt historia (2009) ja Suomalaisen elokuvan lyhyt historia (2022).

Pehmeäkantinen, 100 s. ISBN 9789527469095. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Kirjan sisällysluettelo: 

Uuden laitoksen esipuhe

Lukijalle

Vallankumousta edeltävä animaatio

Animaatio vallankumouksen jälkeen

Sojuzmultfilmin perustaminen

Aleksandr Ptuško

Animaatio toisen maailmansodan jälkeen

Uuden aallon animaatiot

Tieteiselokuva Neuvostoliitossa

Lastenanimaatiot uuden aallon aikana

Propagandapiirrettyjä

Animaatio 1980-luvulla

Neuvostoliiton jälkeinen animaatio Venäjällä

Animaatio muissa neuvostotasavalloissa

Virolainen animaatio

Lopuksi

Max Ryynänen: Mechelinin tähtiä

Max Ryynäsen Mechelinin tähtiä polemisoi ruokaa, ravintoloita, kokkaamista ja kulinarismia - kärkeviä näkemyksiä kaihtamatta. Se on vastaisku lipevälle ja ruusuiselle ruokakirjoittamiselle, kurkistus karmeisiin ruokaloihin, ruoan banaaliin kansallistamiseen, ravintoloihin etnisyyden näyttämöinä ja robottien rooliin ruokatuotannossa. Se on yritys elvyttää varhaisen gastronomisen kirjallisuuden kuumeista lennokkuutta uusin maustein.

Max Ryynänen on rantaruotsalainen kosmopoliitti, jonka sydän sykkii ruualle. Hänen esikoisromaaninsa Näkymätön lapsi (Kovasana 2021) käsitteli ulkopuolisuutta ja urbaania maalaisuutta jäävuorikerronnan keinoin. Esseekirjat Roskamaali - jääkiekon estetiikkaa ja kulttuurifilosofiaa (Savukeidas 2013) ja Elokuva - rakastettuni! (Savukeidas 2014) olivat filosofis-kaunokirjallisia sukelluksia urheilu- ja elokuvaviihteen kokemuskulttuureihin.

Pehmeäkantinen, 120 s. ISBN 9789527469101. Kannen kuva: Max Ryynänen, kansisuunnittelu: J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 15,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa.

Tekstinäyte johdannosta: 

Kun pappi isoäitini hautajaisissa muisteli seurakunnan pitkäaikaista, hypomaanisen myönteisen asenteensa takia suosittua työntekijää, me sukulaiset ymmärsimme pian, että hän sekoitti isoäitini Birgit Wigellin johonkin toiseen kauan sitten eläköityneeseen naiseen. Puhe lipsahti illanviettoon, jossa Birgitin väitettiin kokanneen koko seurakunnalle häikäisevän illallisen. Kyse oli vieläpä “eksoottisesta” thaimaalaisesta ruoasta.

Pidättelimme naurua. Kukaan, joka oli kerrankin nähnyt Birgitin kääntelemässä mustaksi palaneita makkaroita ja perunoita valurautapannussa, ei tietenkään voinut uskoa tarinaa. Birgit Wigell oli maailman rakastettavin ihminen, mutta painajaismainen kokki.

Hänen lempiruokiaan olivat valmislaatikot, joita hän käsitteli samalla suoraviivaisella hiillostustekniikalla kuin makkaroita ja perunoita. Mikäli joku erehtyi tarjoamaan mummulle kiinalaista, italialaista tai ylipäätään mitään pohjoismaalaisista eineksistä poikkeavaa ruokaa, hän sai todistaa sen ainoan hetken, jolloin Birgit ei ollut hypomaanisen hyvällä tuulella. Hapan ilme, tutkiva katse ja suunpielten kääntyminen alaspäin paljastivat että, ateria, tai kenties koko ilta, oli pilalla.

Olimme kaksikielisen, varsin työväenluokkaisen sukuni sydänmailla Töölössä, jossa jo Birgitin äiti oli laittanut ruokaa siskoksille ja heidän luonaan asuneelle, Kongo-joella rahtilaivoja kipparoineelle enolle, joka ei valitettavasti jättänyt jälkeensä afrikkalaisia reseptejä. Isoäitini lapsuuden Töölö oli lehmihakojen halkoma, mutta jo 1940-luvulla se oli kaupungistunut. Sinne isäni evakkosuku sitten muutti viipurinruotsalaisine keittiöineen – jotka olivat tietysti toista luokkaa.

Töölöön, tarkemmin sanottuna Mechelininkadun ja Caloniuksenkadun haaraan, syntyi näin ollen minun maailmani lämmin keskipiste. Muutin vanhempieni mukana Rinkebyhyn, Upplands Väsbyhyn, Haaparantaan, Ruotsinpyhtäälle ja Sipooseen – ja aikuisena jatkoin kiertolaiselämää. Mutta näiden kahden kadun risteyksessä on aina asunut joku, jolla on ollut pata liedellä.

Tämä ei ole Pariisi tai Bengaluru, mutta voisi olla muitakin kuin subjektiivisia syitä aloittaa ruokakirjan kirjoittaminen juuri tästä kadunkulmasta. Kun nyt peruskebabit ja -falafelit ovat Helsingissäkin saaneet näkyvästi parempilaatuisia haastajia, on suurta yleisöä muistutettava siitä, että juuri tästä kadunkulmasta on jo vuosikymmeniä saanut erinomaista falafelia, paikan päällä paistetun pitaleivän kera. Sitä ei vieläkään myy parrakas hipsteri pipo päässä, mutta eipähän Helsinki vieläkään ole ruokakaupunki, jossa ihmiset juoksisivat ruuan perässä ravintolakonseptien sijaan. Perheeni oli tietysti tukholmalaisen lähiö-1970-lukunsa takia globaalin keittiökulttuurin osaaja, mutta Suomeen palattuamme söimme falafelimme jo 1980-luvun alussa Kebab Café Falafelista, jossa ne olivat vieläpä erittäin särmikkäitä. Sittemmin kivenheiton päässä hääräsi pizzanpyörityksen maailmanmestari, joka säilytti seinällä kuvaa Las Vegasissa järjestetyistä maailmanmestaruuskilpailuista. Valokuvassa käsi oli ojennettu kattoa kohti. Siinä pyöri keskipakoisvoiman venyttämä taikina, jonka halkaisija oli metriluokkaa. Ja Mechelininkatu 22:n alakerrasta sai 2010-luvun vaihteessa pohjoisitalialaista pizzaa – entisen Neronen omistajan eläkeharrastuksena. Paikka ehti lopettaa juuri kuin siitä oli tulossa Lonely Planet -tasolla kuuluisa. Se oli kevyttä ja maukasta, Turun kauppahallin napolilaisen pizzan, Tammisaaren YLP:n ja Trattoria Romanan jälkeen parasta italialaista mitä olen Suomessa saanut käsiini. Nykyään haemme äitini kanssa näiden katujen risteyksestä Mashiron virkistävää japanilaista kotiruokaa, mikäli emme jaksa kokata.